"Kuolema", toistan järkyttyneenä, ja hetken minusta tuntuu kuin mieleni jakautuisi kahtia. Toinen puoli keskustelee vanhan taiteilijan kanssa teoksen nimestä, ja toinen tajuaa kauhistuneena, että veistoksen päällä on palasiksi revitty ihmisruumis.
Kaksoiskierteestä ja Polaaripyörteestä tuttu Eerika Hämeranta on asettunut Suomeen tyttärensä Tuulikin kanssa. Elämä on tasaista, mutta mieltä painaa pitkäaikainen ystävä, lähes sisar Kristiina, jota pitäisi käydä tapaamassa vankilassa. Eikä menneisyyskään jätä rauhaan varsinkaan, kun Eerika törmää edesmenneiden vanhempiensa vanhaan ystävään, psykologi ja taiteilija Harriet Paasilaiseen.
Harriet kutsuu Eerikan tutustumaan taidenäyttelyynsä ennen virallisia avajaisia. Retki lähikaupunkiin muuttuu kammottavaksi, kun taidenäyttelystä löytyy ruumis. Vainaja ei jää ainoaksi, vaan Harrietin ympärillä tuntuu tapahtuvan kummallisen paljon ikäviä asioita.
Samaan aikaan Eerikaa vaivaavat omituiset muistot. Toisaalta hän tietää tapahtuneen sellaista, mitä hänen pitäisi muistaa. Muistot vain pysyvät piilossa.
Sielujen syöveri on jännittävä ja vahvasti otteessaan pitävä trilleri, joka sukeltaa sielujen syövereihin vakuuttavalla tavalla. Sen äärellä tulee miettineeksi aivojen toimintaa ja sitä, miten ja miksi muistamme, mitä muistamme. Miksi toisaalta unohdamme?
Jälleen tässäkin teoksessa tiede ja taide kohtaavat hienolla tavalla. Teoksessa pohditaan ajatuksia herättävästi tieteen etiikkaa ja sivutaan myös sitä, miten julkaisemisen vaatimukset saattavat ohittaa laatuvaatimukset.
Loppupuolella vauhtia on minun hermoilleni jopa hieman liikaa, mutta juonenkulku toimii kyllä mainiosti. Psykologisista trillereistä ja tieteestä kiinnostuneille Sielujen syöverit on varmasti oivallista luettavaa.
Tiina Raevaaran teoksesta muualla: Mummo matkalla, Kirjavinkit ja Tuijata.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!