Tämä on viimeinen vuosi, tärkein vuosi, jokainen opettaja julistaa vuorollaan. Mutta niin moni minun ihmisistäni on kirjoittanut viime tai edellisenä vuonna, ettei omassa abivuodessa ole samanlaista hohtoa. Elän itsekin jo puolittain siinä toisessa maailmassa, jossa näyttäisi olevan sekä enemmän että vähemmän vapautta. Olenko siis kaikkein vapain vai kaikkein vähiten vapaa? Koko kolme vuotta on tähdännyt ainoastaan ylioppilaskirjoituksiin. Ihan kuin ne olisivat elämän tähtihetki. Siitä se alamäki alkaa. Yleissivistyksemme on kuulemma korkeimmillaan juuri nyt. Ei hyvältä näytä.
Elokuvantekijä Jenni Toivoniemen esikoisromaani Valtakausi vie 1990-luvun Kallioon. Joukko nuoria elää aikuisuuden tuntumassa: osa henkilöistä elää abivuottaan, osa on hieman vanhempia. Jokaiselle kertomuksen kuvaama vuosi on kuitenkin tavalla tai toisella merkityksellinen.
Keskeinen henkilö tuntuu olevan Bambi, joka on alaikäisenä muuttanut pois lapsuudenkodistaan käydäkseen lukiota Helsingissä. Bambi on kuin valo, joka vetää muita luokseen, ja erityisesti "pojilleen" hän haluaa olla sopivassa määrin lähellä ja etäällä. Bambiin ei kosketa, mutta hänen kanssaan vietetään aikaa, se on kaikille selvää. Kaveriporukka on tiivis mutta sen dynamiikka muuttuu, kun Bambi tutustuu Helenaan, jonka kanssa alkaa viettää erityisen tiiviisti aikaa.
Toivoniemen esikoisromaanissa on peräti yhdeksän minäkertojaa. Äänikirjan kertojia on jokaiselle minälle omansa: Usva Kärnä, Elisa Salo, Karoliina Niskanen, Fanni Noroila, Samuli Niittymäki, Mikko Kauppila, Elias Salonen, Otto Rokka ja Aksa Korttila.
Useat kertojat ovat romaanissa sekä vahvuus että haaste. Kertomuksen rakenne on kiinnostava, sillä eri näkökulmat muodostavat toimivan jatkumon ja erilaiset katseet tuovat vaihtelevia näkemyksiä tapahtumiin. Toisaalta lukuisat kertojaäänet sekoittuvat helposti ja vie aikaa, ennen kuin eri hahmot piirtyvät toisistaan erottuvina esiin.
Etukäteen odotin erityisesti romaanin 1990-lukulaista maailmaa. Ajankuvaa keskeisemmäksi nousivat henkilöt ja heidän suhteensa, mutta kyllä kokonaisuudesta myös nostalgiaa tavoitin. Lukiotaan päättävien nuorten elämässä on jotain hyvin tunnistettavaa ja siten sydämeen käyvää.
Katsoin aivan hiljattain Jenni Toivoniemen elokuvan Seurapeli. Ehkä se vaikutti taustalla siihen, että näin Valtakauden mielessäni hyvin visuaalisesti ja tämän tästä huomasin pohtivani, miltä kokonaisuus näyttäisi valkokankaalla.
Muualla: Kirjaluotsi ja Kirjapöllön huhuiluja.
Helmet 2022: 19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa.
Tuo Bambi tuo väistämättä mieleen Kaija Kärjen Eeledin, jossa myös on valon lailla hehkuva henkilö Bambi.
VastaaPoistaTämän voisi kyllä lukea ihan uteliaisuuttaan.
Kiitos vinkistä, Eeled kiinnostaa kyllä kovasti!
Poista