Siirry pääsisältöön

Päivi Haanpää: Pysähdyskoe

Pieni, hentoinen haave alkaa itää: kenties voisin pitää vapaata vuonna 2019 elokuusta vuoden loppuun. Viisi kuukautta. Ajatus huikaisee, se tuntuu ylenpalttisen ihanalta. Melkein pyörryttää. Tunne on niin järisyttävä, että aina asiaa ajatellessani käytän isoa JOS-sanaa ja ripottelen tolkuttomasti ehtolauseita ympärille. Sillä eihän tällaista voi.

Päivi Haanpää: Pysähdyskoe
– Kirjoituksia lorvimisen luvasta ja luvattomuudesta
Art House 2021
kansi Sanna-Reeta Meilahti
170 sivua

Kirjailija ja sanataiteen sekatyöläinen Päivi Haanpää kuvaa teoksessaan Pysähdyskoe omakohtaista kokemustaan siitä, minkälaista on irtautua töistä lähes kokonaan kuukausiksi. Elokuussa 2019 Haanpää aloittaa Pysähdyskokeen, joka kestää koko loppuvuoden ja jonka aikana on tarkoitus pääasiassa olla ilman suuria suunnitelmia ja varsinkin ilman tiukkoja aikatauluja.

Päivi Haanpää halusi antaa itselleen 40-vuotislahjaksi aikaa. Hän koki tarvitsevansa hengähdystaukoa, jotta työ ei alkaisi muuttua pakkopullaksi ja jotta voimia riittäisi vielä eläkevuosiin saakka – niihin kun on aikaa. Mitään suuria suunnitelmia Haanpää ei vapaalleen tehnyt, mikä saattaa suorituskeskeisessä yhteiskunnassa tuntua oudolta: että joku voi vain olla.

On hyväksytympää sanoa, että ei ole aikaa pitää lomaa, kuin kertoa, että ei ole osannut sanoa "ei" tai järjestellä aikataulujaan paremmin. Kiire ja ajan puute viestivät tärkeydestä. Inhimillistä: kukapa ei haluaisi tuntea olevansa merkittävä.

Haanpää tarkastelee kokemuksiaan ja niiden kautta myös sitä, minkälaisessa maailmassa elämme. Hän kirjoittaa siitä, miten vaikeaa on sanoa "ei" ja miten ajatus vapaasta synnyttää paitsi innostunutta odotusta, myös häpeän tunnetta. Hän pohtii myös sekä omaa suhdettaan työhön että yleisemmin sitä, miten paljon työ meitä määrittää. Ajatuksissa on paljon kiinnostavaa pohdintaa ja tunnistettavaa.

Ja väistämättä käy niin, että tämän lempeän ja inspiroivan kirjan äärellä tulee pohtineeksi: Olisiko minusta Pysähdyskokeen järjestäjäksi? Mitä seuraisi, jos jonkin aikaa olisin vain itselleni?

Helmet 2022 -lukuhaaste: 38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave.

Kommentit

  1. Minä pysähdyin vuonna 2004 jäämällä pois töistä, joka rasitti kovasti elämääni. Aloitin yliopisto-opinnot ja valmistuin maisteriksi nopeasti, kun opiskelua ei häirinnyt mikään. Olin myös mukavassa puolipäivätyössä loppuajasta opintoja, josta tein myös gradun. Se oli kivaa aikaa. Suosittelen pysähtymistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa tosi kivalta, Mai! Monesti olen miettinyt, miten erilaista voisi olla opiskelu nyt (oikeasti) aikuisena, kun opiskelutekniikat ja ajanhallinta lienevät vähän kehittyneempiä kuin nuorena. Ja toisaalta osaisi varmaan arvostaa enemmän opintoihin käytettävissä olevaa aikaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok