Siirry pääsisältöön

Leena-Kaisa Laakso: Metsän ovi ja muita kertomuksia

Metsän ovia on monenlaisia. Yksi löytää sen muistoistaan, toinen kesämökin saunanhajuisesta pukuhuoneesta. Jollekin metsä on loputon, villi, toiselle rajattu, puistomainen. Metsä voi olla myös mielikuva: ajatus puusta tai kävystä tai havun tuoksusta sateen jälkeen. 

Leena-Kaisa Laakso: Metsän ovi ja muita kertomuksia
Avain 2021
Kansi: Timo Numminen
208 sivua

Leena-Kaisa Laakso on kirjoittanut moniulotteisen tekstikokoelman metsästä. Tavallinen, monen suomalaisen ulottuvilla oleva puusto saattaa näyttää äkkiä aivan toisenlaiselta ja aiempaa monimuotoisemmalta, kun Laakson kirjaan tarttuu. Metsä ei ehkä olekaan enää se tavallinen paikka, jonka ohi kuljetaan tai joka on marjastajan apaja. Laakson käsissä se saa monenlaisia merkityksiä.

Kirjan metaforinen nimi Metsän ovi vie ajatukset Risto Rasan runoihin ja erityisesti hänen esikoiskokoelmaansa Metsän seinä on vain vihreä ovi (1971). Metsän ovi saa kirjassa useita merkityksiä, ja metsistä sanansa sanovat monet haastatellut – esimerkiksi juuri Risto Rasa. Hän kertoo luontoyhteydestään ja metsäsuhteestaan. Metsä esiintyykin kirjassa taiteen ja taiteilijoiden inspiroijana: kansallisesti merkittävät maalarimme ovat ikuistaneet metsämaisemiamme, ja yhä edelleen metsä on taiteelle aarreaitta. Rasan lisäksi kirjassa metsistä puhuvat myös esimerkiksi kuvataiteilija Sanna Kananoja ja luontokirjailija Tiffany Francis-Baker.

Erillinen kokonaisuus kirjassa on varattu heille, jotka tarkastelevat metsää lohdun antajana, ja tämä osuus on minusta erityisen paljon ajatuksia herättävä. Lukijana pidän lohdullisena sitä ajatusta, että surun keskellä apua voi tuoda ulottuvilla oleva metsä valoineen ja varjoineen. Lohtuosassa ääneen pääsevät esimerkiksi kansanmuusikko ja musiikkiterapeutti Anna-Maria Toivonen sekä Annikki Hyytiäinen, joka on kokenut lyhyellä aikaa kaksi suurta menetystä.

Metsästä sanansa sanovat myös he, jotka tekevät työtään vihreän kullan parissa. Erityisesti innostun metsäterapiasta, josta kertoo tukholmalainen Petra Ellora Cau Wetterholm, mutta innostavaa on myös se, miten Luonnonperintösäätiö toimii suojelujohtaja Anneli Jussilan kertomana ja minkälainen on tutkija Tuulikki Hallan metsäsuhde. 

Kirjan viimeisessä osassa metsää katsellaan mielikuvituksen lähteenä, ja jotain nostalgista on siinä, kun Laakso vie takaisin Puolen hehtaarin metsään Nalle Puhin luokse. Vanhojen kirjallisuudesta tuttujen metsien rinnalle asettuu myös nykyaikaista näkökulmaa, kun kirjassa tarkastellaan Jhumpa Lahirin novellia ja Ruth Waren dekkaria.

Metsän ovi ja muita kertomuksia on viehättävä ja moninainen kierros metsissä. Se herättää paljon ajatuksia ja saa pohtimaan omaa metsäsuhdetta. Pidän lempeästä, rauhallisesta kerronnasta, joka sopii kokonaisuuteen erityisen hyvin. Tuntuu, että ei ole kiire, vaan saa rauhassa keskittyä olemaan puiden keskellä.

Jos metsä yhtään kiinnostaa, kannattaa antaa tälle teokselle mahdollisuus. Saatat löytää lähimetsästäsi aivan uusia polkuja.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Kiitos kiintoisasta esittelystä, tälle kierrokselle houkuttelit minut oitis, varattu on!
    Metsä edustaa itselle Luontoäidin koskaan pettämätöntä syli, se lohduttaa, eheyttää ja tarjoaa runsaasti visuaalisia, tuoksullisia ja äänellisiä elementtejä eri vuodenaikoina nautittavaksemme:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etätyöajan tärkeimpiä oivalluksiani on ollut se, miten kesken työpäivän metsäkävely voi rauhoittaa. Eikä metsä todellakaan ole talvellakaan "kuollut" vaan täynnä elämää!

      Poista
  2. Upea kansi tällä kirjalla! Olen henkeen ja vereen ja metsä- ja luontoihminen, mutta silti haluan asua ainakin toistaiseksi kaupungissa. Tosin aina varmistan asuvani sellaisella alueella, jossa on runsaasti luontoa. Tämän kirjan haluan lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on tosiaan upea <3 Ja tätä kirjaa voi suositella kenelle tahansa. Luulen, että vannoutunut luontoihminenkin löytää tästä pohdittavaa.

      Poista
  3. Vaikuttaa todella hyvältä kirjalta! Metsät ovat ihania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat, ja ihanasti tämä teos avaa monenlaisia ovia metsään. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok