Siirry pääsisältöön

Jarkko Tontti: Haava

Joskus olin syyttänyt erostammekin mielessäni Jeminaa. Johannes joi, koska Jemina oli niin vaikea. Välillä syytin toisin päin, tyttäreni käytti aineita, koska hänen isänsä oli alkoholisti. Se oli epäreilua, myönnetään. Ei se ollut Johanneksen vika, hän yritti tosissaan.

Jarkko Tontti: Haava
Otava 2021
238 sivua
äänikirjan lukija Karoliina Niskanen
kesto 5 t 51 min

Jarkko Tontin romaanissa kohdataan äidin ja isän pahin painajainen: Gretan ja Johanneksen tytär Jemina menehtyy. Uutinen tyttären kuolemasta ei kuitenkaan suista äitiä epätoivoon vaan Gretan päällimmäinen tunne on helpotus: jatkuva huoli tyttären suistumisesta kohti tuhoa on vihdoin päättynyt.

En ollutkaan yllättynyt. Minä olin tiennyt, että tämä päivä tulisi.

Jemina kärsi ennen kuolemaansa vakavasta huumeriippuvuudesta. Tytär piti yhteyttä vanhempiinsa lähinnä silloin, kun tarvitsi rahaa. Toisaalta hän tunsi yhteyttä isäänsä, alkoholistiin, jonka kanssa jakoi samaa kokemusmaailmaa. Mutta ei Gretakaan vapaa riippuvuuksista ole: hänen on pakko selailla sosiaalista mediaa ja seurata päivitystensä tykkäyksiä.

Haava onkin vahvasti romaani erilaisista riippuvuuksista. Se osoittaa, miten monenlaisia riippuvuudet ovat ja miten ympäristö suhtautuu riippuvuuksiin eri tavoin. On aivan eri asia olla addiktoitunut sosiaaliseen mediaan kuin alkoholiin, huumeista puhumattakaan. Eronsa on silläkin, kuka koukuttuu ja kuka ei.

Haava on myös romaani kuolemasta ja ihmissuhteista. Tarina kertoo, miten äiti suhtautuu tyttärensä kuolemaan ja miten tilanteen näkee lapsensa menettänyt isä. Molemmat muistavat minkä muistavat, erityisesti toisen on tärkeää löytää joku, jota syyttää tyttären onnettomasta kohtalosta. Kolmantena ääneen pääsee myös Jemina, huumeriippuvainen nuori nainen, jonka ahdistus välittyy kerronnasta viiltävästi.

Vaikka romaanin aihe on ahdistava ja kokonaisuus on tummasävyinen, tarinaa etäännytetään mielestäni sopivassa suhteessa eikä Haava pakota vastaanottajansa liian syvälle mustuuteen. Kertomus kuitenkin koskettaa ja muistuttaa, minkälaista tuskaa vanhemmuus voi aiheuttaa ja miten raastavaa huoli lapsesta voi olla. Miten tavallisesta lapsesta tulee huumeaddikti – vastauksia kysymykseen voi olla lukuisia, mutta Haavassa ei osoitella sormella vaan huomautetaan, että tarina voi olla hyvin erilainen, kun kertoja vaihtuu.

Romaanin kerronta on napakkaa. Silti kokonaisuuteen mahtuu paljon painavaa sanottavaa. Haava koskettaa ja tarjoaa ravistelevan lukukokemuksen.

Haavasta muualla: Kirjarouvan elämää.

Keski-kirjastot 2021: 19. Kirja, jossa sosiaalinen media on jollain tavalla esillä.

Helmet 2021: 4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan.

Kommentit

  1. Olen samaa mieltä: tähän romaaniin mahtuu yllättävän paljon mutta se ei tunnu lainkaan ylitäydeltä. Muutenkin pidin, kerronta on karua mutta antoisaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, runsas mutta hallittu kokonaisuus. "Karu" on hyvä adjektiivi kuvaamaan kerrontaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy