Siirry pääsisältöön

Jarkko Tontti: Haava

Joskus olin syyttänyt erostammekin mielessäni Jeminaa. Johannes joi, koska Jemina oli niin vaikea. Välillä syytin toisin päin, tyttäreni käytti aineita, koska hänen isänsä oli alkoholisti. Se oli epäreilua, myönnetään. Ei se ollut Johanneksen vika, hän yritti tosissaan.

Jarkko Tontti: Haava
Otava 2021
238 sivua
äänikirjan lukija Karoliina Niskanen
kesto 5 t 51 min

Jarkko Tontin romaanissa kohdataan äidin ja isän pahin painajainen: Gretan ja Johanneksen tytär Jemina menehtyy. Uutinen tyttären kuolemasta ei kuitenkaan suista äitiä epätoivoon vaan Gretan päällimmäinen tunne on helpotus: jatkuva huoli tyttären suistumisesta kohti tuhoa on vihdoin päättynyt.

En ollutkaan yllättynyt. Minä olin tiennyt, että tämä päivä tulisi.

Jemina kärsi ennen kuolemaansa vakavasta huumeriippuvuudesta. Tytär piti yhteyttä vanhempiinsa lähinnä silloin, kun tarvitsi rahaa. Toisaalta hän tunsi yhteyttä isäänsä, alkoholistiin, jonka kanssa jakoi samaa kokemusmaailmaa. Mutta ei Gretakaan vapaa riippuvuuksista ole: hänen on pakko selailla sosiaalista mediaa ja seurata päivitystensä tykkäyksiä.

Haava onkin vahvasti romaani erilaisista riippuvuuksista. Se osoittaa, miten monenlaisia riippuvuudet ovat ja miten ympäristö suhtautuu riippuvuuksiin eri tavoin. On aivan eri asia olla addiktoitunut sosiaaliseen mediaan kuin alkoholiin, huumeista puhumattakaan. Eronsa on silläkin, kuka koukuttuu ja kuka ei.

Haava on myös romaani kuolemasta ja ihmissuhteista. Tarina kertoo, miten äiti suhtautuu tyttärensä kuolemaan ja miten tilanteen näkee lapsensa menettänyt isä. Molemmat muistavat minkä muistavat, erityisesti toisen on tärkeää löytää joku, jota syyttää tyttären onnettomasta kohtalosta. Kolmantena ääneen pääsee myös Jemina, huumeriippuvainen nuori nainen, jonka ahdistus välittyy kerronnasta viiltävästi.

Vaikka romaanin aihe on ahdistava ja kokonaisuus on tummasävyinen, tarinaa etäännytetään mielestäni sopivassa suhteessa eikä Haava pakota vastaanottajansa liian syvälle mustuuteen. Kertomus kuitenkin koskettaa ja muistuttaa, minkälaista tuskaa vanhemmuus voi aiheuttaa ja miten raastavaa huoli lapsesta voi olla. Miten tavallisesta lapsesta tulee huumeaddikti – vastauksia kysymykseen voi olla lukuisia, mutta Haavassa ei osoitella sormella vaan huomautetaan, että tarina voi olla hyvin erilainen, kun kertoja vaihtuu.

Romaanin kerronta on napakkaa. Silti kokonaisuuteen mahtuu paljon painavaa sanottavaa. Haava koskettaa ja tarjoaa ravistelevan lukukokemuksen.

Haavasta muualla: Kirjarouvan elämää.

Keski-kirjastot 2021: 19. Kirja, jossa sosiaalinen media on jollain tavalla esillä.

Helmet 2021: 4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan.

Kommentit

  1. Olen samaa mieltä: tähän romaaniin mahtuu yllättävän paljon mutta se ei tunnu lainkaan ylitäydeltä. Muutenkin pidin, kerronta on karua mutta antoisaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, runsas mutta hallittu kokonaisuus. "Karu" on hyvä adjektiivi kuvaamaan kerrontaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o