Siirry pääsisältöön

Kupliva kirjoittaminen ja Kynä

"Kirjoittaminen voisi ja sen pitäisi kuitenkin olla tärkeä, helppokäyttöinen ja tehokas työkalu ja jopa työmotivaation lähde. Kirjoittaminen on se keino, jolla nykymaailmassa välitetään tietoa mutta myös synnytetään innostusta. Lyhyesti sanoen: kirjoittamalla vaikutetaan asioihin. Se, joka on kiinnostunut työstään, on kiinnostunut myös edistämään siihen liittyviä asioita. Hyvällä kirjoitustaidolla hyvien ja tärkeiden asioiden edistäminen on mahdollista." (Teoksesta Kupliva kirjoittaminen.) 

"Kirjoittaminen ei koskaan ole 'vain kirjoittamista'. Se on arvon luomista, maailmojen rakentamista ja uusien näkökulmien avaamista." (Teoksesta Kynä.)

Urpu Strellman & Kimmo Svinhufvud:
Kupliva kirjoittaminen – iloa ja tehoa työelämän teksteihin
Art House 2020
304 sivua

Mirjami Haimelin & Satu Rämö:
Kynä – kaikki tärkeä kirjoittamisesta
Tuuma 2020
296 sivua

Kirjoittamisesta kiinnostuneille on tarjolla monenlaisia oppaita ja teoksia, jotka kannustavat kirjoittamaan ja kehittämään kirjoittamisen taitoja. Oivan lisänsä kirjoittamisoppaiden joukkoon tuovat kaksi viime vuonna julkaistua teosta: Urpu Strellmanin ja Kimmo Svinhufvudin Kupliva kirjoittaminen – iloa ja tehoa työelämän teksteihin (Art House 2020) sekä Mirjami Haimelinin ja Satu Rämön Kynä – kaikki tärkeä kirjoittamisesta (Tuuma 2020). Vaikka molemmat teokset käsittelevät kirjoittamista, on näkökulmissa eroa sen verran, että kummallekin löytyy paikkansa kirjahyllystä.

Kynä on kelpo perusteos kirjoittamisesta. Se rakentuu ajatukseen kirjoittamisesta prosessina – niin kuin oikeastaan lähes kaiken kirjoittamisen tulisi rakentua. Motivaation ja inspiraation löytämisen, taustatyön ja lukijan huomioimisen kautta edetään varsinaiseen kirjoittamistyöhön: kirjoittamisen aloittamiseen, raakaan työhön, oman äänen ja uskalluksen etsimiseen, uskottavuuteen, blokin ylittämiseen, flow'n löytämiseen ja palautteen hakemiseen. Kynän avulla voi mainiosti lähestyä jonkin oman tekstin kirjoittamista vaihe vaiheelta, kirjoittajien antamia vinkkejä hyödyntäen. Lähestymistapa on lavea ajatuksella, että teos sopii lähes kaikenlaisten tekstien kirjoittamisen taustalle, ja siten Kynää voi suositella erityisesti aloittavalle kirjoittajalle.

Työkseen kirjoittavalle ja työelämässä tekstien kanssa toimivalle oiva teos on Kupliva kirjoittaminen. Liikkeelle teoksessa lähdetään perustellusti siitä, mitä on vaikuttava kirjoittaminen. Työelämän teksteissä usein on lähtökohtana saada aikaan vaikutuksia, ja siten kirjoittajan tulisikin aivan aluksi kysyä itseltään: "Miksi?" Miksi teksti kirjoitetaan, mitä sillä tavoitellaan? Vaikuttavasta kirjoittamisesta siirrytään tehokkaan kirjoittamiseen osioon, joka tarjoaa vinkkejä siihen, kuinka tekstit voi saada tehokkaammin ajatuksista ja aikeista konkreettisiksi tuotoksiksi. Työelämän tekstilajeja -osio sisältää vinkkejä siihen, mitä kirjoittajan on hyvä ottaa huomioon laatiessaan arkisia työhön liittyviä tekstejä, ja esimerkiksi ohjeet sähköpostiviestin laatimiseen ovat senlaatuisia, että niiden palauttaminen mieleen voisi olla monessakin työyhteisössä tarpeen. Kuplivan kirjoittamisen neljäs osa tarjoaa simppeleitä vinkkejä kielenhuoltoon.

Molempien teosten kirjoittajat ovat kirjoittamisen osaajia ja asiantuntijoita, ja kaikki tuovat esille omia kokemuksiaan kirjoittamisesta. Kynään on lisäksi haastateltu erilaisia kirjoittajia räppäri Mikko "Pyhimys" Kuoppalasta kirjailija Anna-Leena Härköseen.

Sekä Kynä että Kupliva kirjoittaminen tarjoavat työkaluja kirjoittamiseen. Olennaista molemmissa teoksissa on se lähtöajatus, että kirjoittaminen on taito, jonka voi oppia ja jota voi harjaannuttaa – se ei siis ole mikään myötäsyntyinen taito, joka joko on tai ei ole ihmisellä luonnostaan. Tosin teokseen haastateltu kirjailija Saara Turunen toteaa ajattelevansa, "ettei kirjoittamista voi oikeastaan oppia". Ajatuksen taustaa ei kuitenkaan avata lainkaan.

Molemmat teokset muistuttavat, että vaikka kirjoittaminen voi tuntua (ja monesti tuntuu) vaikealta, on olemassa keinoja tehdä kirjoittamisesta helpompaa. Niin Kuplivan kirjoittamisen kuin Kynän ote on kannustava ja lämmin, ei ryppyotsainen ja vakava. Molempia voi siis lämpimästi suositella, mikäli kirjoittamisen taitojen kehittäminen kiinnostaa. Kynää täydentää myös tehtäväkirja, joka tarjoaa joitakin konkreettisia lisävinkkejä kirjoittamisen prosessiin.

Kiitos Art House -kustantamolle Kuplivan kirjoittamisen arvostelukappaleesta. Kynä on oma ostos.

Helmet 2021: 47.-48. Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta.

Kommentit

  1. Kiinnostava avaus näistä kahdesta kirjoitusoppaasta! Oma työurani liittyi pitkälti sanoihin ja erikielisiin teksteihin, kirjoittaminen onkin edelleen luontevin ja omin tapa ilmaista itseäni. Kirjoittaminen on paitsi hauskaa ja antoisaa myös oiva ja terapeuttinenkin keino selkiinnyttää ja etäyttää omia ajatuksiaan.

    Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla, mutta kirjoittamisen tekniikan hiomiseen ja kuplivan kirjoittamisen ilon löytämiseen uskoisin näistä teoksista olevan monille sanojen kanssa työskenteleville ja painiskelijoille sekä harrastelijakirjoittajille vinkeiksi ja innostajiksi. Iloisiin kynäilemisiin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin työskentelen paljon tekstien ja kirjoittamisen äärellä ja kirjoittaminen on minulle luontevaa. Silti tuntuu, että aina voi oppia uutta. Oikeastaan vähän yllätyinkin siitä, miten hyviä vinkkejä Kupliva kirjoittaminen tarjoaa nimenomaan työelämän teksteihin. Minusta se olisikin hyvä perusteos monelle työpaikalle.

      Kynä taas on mainio perusteos, jonka avulla on hyvä päästä kiinni kirjoittamiseen. Suosittelen siis molempia!

      Iloisia kynäilyhetkiä, Takkutukka! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...