Siirry pääsisältöön

Maja Lunde: Mehiläisten historia

"Kukkivat mustikkamättäät ovat kauniita. Olin unohtanut sen talven aikana, mutta aina kun näin Mainen valkoiset ja vaaleanpunaiset varvikot toukokuussa, minun oli pakko pysähtyä katsomaan.
Kyllä, ne olivat niin kauniita, että niistä pitäisi kirjoittaa kirjoja. Ilman mehiläisiä kukat tosin olivat vain kukkia, eivät mustikoita, eivät elantoa."
Maja Lunde: Mehiläisten historia
(WSOY 2016)
Alkuteos Bienes historie 2015
Suomentanut Katriina Huttunen
431 sivua
Maja Lunden Mehiläisten historia kulkee kolmella eri aikatasolla: Vuonna 1852 englantilainen William löytää mehiläisten kasvatuksen ja pääsee vihdoin ylös sängystään. Vuonna 2007 amerikkalainen mehiläistarhaaja George kohtaa kaksi iskua. Ensinnäkin hän ymmärtää, ettei hänen elinkeinolleen löydy jatkaa. Toiseksi luonto oikuttelee tavalla, joka voi johtaa koko elinkeinon menettämiseen. Vuonna 2098 eletään mehiläisten jälkeistä aikaa. Kiinalainen Tao on yksi niistä, jotka pyrkivät korvaamaan mehiläisten jälkeensä jättämän aukon pölyttämällä hedelmäpuita.

Se, miten romaanissa kuvataan eri aikakausia, on onnistunutta. Menneisyyttä korostaa patriarkaalisuus perinteisine sukupuolirooleineen: voi William, miksi et ymmärrä tyttäresi arvoa! Lähimenneisyydessä näkyy tietynlainen vanhanaikaisuus, kun Georgen on vaikea ymmärtää, ettei hänen poikansa ensimmäinen haave olekaan jatkaa työtä mehiläistarhassa. Poikaa vie nykyaika, kun isä haluaisi ajan pysähtyvän siihen, kun oli hyvä olla. Tulevaisuuden kuva on murheellinen: Pekingissä on yksi ainoa kirjasto ja kaupungissa on alueita, missä ihminen on ihmiselle susi.

Sidos eri aikakausien välillä on ohut, mutta pitävä. Lukiessani en kokenut siirtymien ajasta toiseen häiritsevän, sillä kaikista henkilöistä löytyi jotain kiinnostavaa. Kunkin ajan päähenkilöllä on perhe, joka aiheuttaa huolta. Huolta aiheuttavat myös mehiläiset - tai niiden puuttuminen.
2007. Sinä vuonna mehiläiskato sai nimen. CCD - Colony Collapse Disorder.
1800-luvun William on jääräpäisesti kiinni pojassaan, jolta hän odottaa suuria. Edmund ei kuitenkaan odotuksia lunasta vaan osoittautuu toisenlaiseksi kuin millaisena isä hänet ihannekuvissaan näkee. Samaan aikaan Williamilta jää huomaamatta, millainen helmi hänen tyttärensä on ja miten tytär voisi auttaa isäänsä suuressa hankkeessa, jos isä sen vain ymmärtäisi sallia.

Georgen elämää ovat mehiläiset, joiden hän haluaisi olevan merkittävä osa myös Tom-pojan elämää. Tom haluaa valita toisin, ja kaksikon väliin joutuu Georgen vaimo Emma, joka kykenee näkemään laajemmin kuin oman tilan rajojen sisäpuolelle.

Tao saa elantonsa työstä, joka syntyi mehiläisten kadottua. Ihmisten tehtävänä on täyttää mehiläisten jälkeensä jättämä aukko, ja työ on raskasta ja vaativaa. Vapaapäivän vietto katkeaa dramaattisesti, ja Tao astuu painajaiseen, jonka sisällä hänen ainoa tavoitteensa on löytää oma poika, Wei-Wen.

Mehiläisten historia on vaikuttava kuvaus siitä, mitä tapahtuu, kun mehiläiset katoavat. Romaani kuvaa mehiläisten historiaa ja tulevaisuutta eri aikatasojen kautta tavalla, jossa on pelottavaa todentuntua. Päähenkilöiden tarinat ovat surullisia mutta siitä huolimatta romaanista välittyy toivoa. Toivo ei ole kivutonta mutta sitä on, ja se on lohdullista.

Pidin kirjasta paljon, ja se jäi mieleeni vaikuttavana lukukokemuksena. Bloggaajien joukossa olen mielipiteineni vähemmistössä, sillä moni muu on kirjasta varauksellisemmin kirjoittanut: Lukuneuvoja ei täysin vakuuttunut, eivätkä Laurankaan odotukset täyttyneet. Kirjaluotsi ei oikein innostunut ja toinen Laura moittii kirjaa yllätyksettömäksi - samoilla linjoilla on Kirjahilla. Katja ei saanut kirjasta kovin paljon irti eikä tarina Jenniäkään säväyttänyt. Sentään bleue suosittelee romaania lämpimästi, Marjatta sai voimakkaan lukukokemuksen ja Kirsikin piti tarinasta.

Helmet 2017: 6. Kirjassa on monta kertojaa.

Kommentit

  1. Tämä on tosiaan jakanut hieman mielipiteitä. Minulle tässä ongelmaksi muodostui lopulta se, että kirjalla olisi voinut olla antaa vielä enemmän. Mikäli aihe kiinnostaa enemmänkin, suosittelen lukemaan Johanna Sinisalon Enkelten verta, jossa mehiläiskato ja sen vaikutus maailmaan on vielä vaikuttavammin kerrottu kuin tässä :)

    Ja hei, olet muuttanut blogisi ulkoasua äskettäin? Tämä on tosi kiva! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon Sinisalon romaanin olenkin ennen blogiaikaa lukenut, ja sen myötä taisin ensi kerran paremmin mehiläiskatoon ylipäätään tutustua. Kaunokirjallisuus onkin oiva keino kertoa monista tosielämän asioista.
      Kiitos, Jenni! :)

      Poista
  2. Hyvältä näyttää täällä, uusi ulkoasu! Itsekin Sinisalon Enkelten verta lukeneena aihe alkoi kiinnostaa, mutta en ole vielä ainakaan ehtinyt tähän tutustumaan. :) /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiia! :) Ilman muuta kannattaa tälle mahdollisuus antaa, jos aihe kerran kiinnostaa.

      Poista
  3. Katselin tätä kirjaa pari vuotta sitten ja ajattelin ottaa lukuunkin - mutta sitten blogeihin alkoi tosiaankin ilmestyä niitä hiukan vähemmän vakuuttuneita arvioita... Mukava lukea hiukan toisenlaisiakin mielipiteitä kirjasta! Kiinnostus heräsi uudelleen! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok