Siirry pääsisältöön

Maja Lunde: Mehiläisten historia

"Kukkivat mustikkamättäät ovat kauniita. Olin unohtanut sen talven aikana, mutta aina kun näin Mainen valkoiset ja vaaleanpunaiset varvikot toukokuussa, minun oli pakko pysähtyä katsomaan.
Kyllä, ne olivat niin kauniita, että niistä pitäisi kirjoittaa kirjoja. Ilman mehiläisiä kukat tosin olivat vain kukkia, eivät mustikoita, eivät elantoa."
Maja Lunde: Mehiläisten historia
(WSOY 2016)
Alkuteos Bienes historie 2015
Suomentanut Katriina Huttunen
431 sivua
Maja Lunden Mehiläisten historia kulkee kolmella eri aikatasolla: Vuonna 1852 englantilainen William löytää mehiläisten kasvatuksen ja pääsee vihdoin ylös sängystään. Vuonna 2007 amerikkalainen mehiläistarhaaja George kohtaa kaksi iskua. Ensinnäkin hän ymmärtää, ettei hänen elinkeinolleen löydy jatkaa. Toiseksi luonto oikuttelee tavalla, joka voi johtaa koko elinkeinon menettämiseen. Vuonna 2098 eletään mehiläisten jälkeistä aikaa. Kiinalainen Tao on yksi niistä, jotka pyrkivät korvaamaan mehiläisten jälkeensä jättämän aukon pölyttämällä hedelmäpuita.

Se, miten romaanissa kuvataan eri aikakausia, on onnistunutta. Menneisyyttä korostaa patriarkaalisuus perinteisine sukupuolirooleineen: voi William, miksi et ymmärrä tyttäresi arvoa! Lähimenneisyydessä näkyy tietynlainen vanhanaikaisuus, kun Georgen on vaikea ymmärtää, ettei hänen poikansa ensimmäinen haave olekaan jatkaa työtä mehiläistarhassa. Poikaa vie nykyaika, kun isä haluaisi ajan pysähtyvän siihen, kun oli hyvä olla. Tulevaisuuden kuva on murheellinen: Pekingissä on yksi ainoa kirjasto ja kaupungissa on alueita, missä ihminen on ihmiselle susi.

Sidos eri aikakausien välillä on ohut, mutta pitävä. Lukiessani en kokenut siirtymien ajasta toiseen häiritsevän, sillä kaikista henkilöistä löytyi jotain kiinnostavaa. Kunkin ajan päähenkilöllä on perhe, joka aiheuttaa huolta. Huolta aiheuttavat myös mehiläiset - tai niiden puuttuminen.
2007. Sinä vuonna mehiläiskato sai nimen. CCD - Colony Collapse Disorder.
1800-luvun William on jääräpäisesti kiinni pojassaan, jolta hän odottaa suuria. Edmund ei kuitenkaan odotuksia lunasta vaan osoittautuu toisenlaiseksi kuin millaisena isä hänet ihannekuvissaan näkee. Samaan aikaan Williamilta jää huomaamatta, millainen helmi hänen tyttärensä on ja miten tytär voisi auttaa isäänsä suuressa hankkeessa, jos isä sen vain ymmärtäisi sallia.

Georgen elämää ovat mehiläiset, joiden hän haluaisi olevan merkittävä osa myös Tom-pojan elämää. Tom haluaa valita toisin, ja kaksikon väliin joutuu Georgen vaimo Emma, joka kykenee näkemään laajemmin kuin oman tilan rajojen sisäpuolelle.

Tao saa elantonsa työstä, joka syntyi mehiläisten kadottua. Ihmisten tehtävänä on täyttää mehiläisten jälkeensä jättämä aukko, ja työ on raskasta ja vaativaa. Vapaapäivän vietto katkeaa dramaattisesti, ja Tao astuu painajaiseen, jonka sisällä hänen ainoa tavoitteensa on löytää oma poika, Wei-Wen.

Mehiläisten historia on vaikuttava kuvaus siitä, mitä tapahtuu, kun mehiläiset katoavat. Romaani kuvaa mehiläisten historiaa ja tulevaisuutta eri aikatasojen kautta tavalla, jossa on pelottavaa todentuntua. Päähenkilöiden tarinat ovat surullisia mutta siitä huolimatta romaanista välittyy toivoa. Toivo ei ole kivutonta mutta sitä on, ja se on lohdullista.

Pidin kirjasta paljon, ja se jäi mieleeni vaikuttavana lukukokemuksena. Bloggaajien joukossa olen mielipiteineni vähemmistössä, sillä moni muu on kirjasta varauksellisemmin kirjoittanut: Lukuneuvoja ei täysin vakuuttunut, eivätkä Laurankaan odotukset täyttyneet. Kirjaluotsi ei oikein innostunut ja toinen Laura moittii kirjaa yllätyksettömäksi - samoilla linjoilla on Kirjahilla. Katja ei saanut kirjasta kovin paljon irti eikä tarina Jenniäkään säväyttänyt. Sentään bleue suosittelee romaania lämpimästi, Marjatta sai voimakkaan lukukokemuksen ja Kirsikin piti tarinasta.

Helmet 2017: 6. Kirjassa on monta kertojaa.

Kommentit

  1. Tämä on tosiaan jakanut hieman mielipiteitä. Minulle tässä ongelmaksi muodostui lopulta se, että kirjalla olisi voinut olla antaa vielä enemmän. Mikäli aihe kiinnostaa enemmänkin, suosittelen lukemaan Johanna Sinisalon Enkelten verta, jossa mehiläiskato ja sen vaikutus maailmaan on vielä vaikuttavammin kerrottu kuin tässä :)

    Ja hei, olet muuttanut blogisi ulkoasua äskettäin? Tämä on tosi kiva! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon Sinisalon romaanin olenkin ennen blogiaikaa lukenut, ja sen myötä taisin ensi kerran paremmin mehiläiskatoon ylipäätään tutustua. Kaunokirjallisuus onkin oiva keino kertoa monista tosielämän asioista.
      Kiitos, Jenni! :)

      Poista
  2. Hyvältä näyttää täällä, uusi ulkoasu! Itsekin Sinisalon Enkelten verta lukeneena aihe alkoi kiinnostaa, mutta en ole vielä ainakaan ehtinyt tähän tutustumaan. :) /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiia! :) Ilman muuta kannattaa tälle mahdollisuus antaa, jos aihe kerran kiinnostaa.

      Poista
  3. Katselin tätä kirjaa pari vuotta sitten ja ajattelin ottaa lukuunkin - mutta sitten blogeihin alkoi tosiaankin ilmestyä niitä hiukan vähemmän vakuuttuneita arvioita... Mukava lukea hiukan toisenlaisiakin mielipiteitä kirjasta! Kiinnostus heräsi uudelleen! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo