Siirry pääsisältöön

Maja Lunde: Sininen

Ja sitten ne olivat yhdessä, jäätikön vesi ja meren vesi, ennen kuin aurinko veti taas pisarat puoleensa, nosti ne höyrynä ilmaan, yhä korkeammalle, pilviin, sinne missä painovoima ei niihin vaikuttanut.
Maja Lunde: Sininen
Tammi 2019
Alkuteos Blå 2017
Suomentanut Katriina Huttunen
350 sivua

Maja Lunden Sininen liikkuu kahdella aikatasolla. Vuonna 2017 Norjassa veneilee Signe, joka on "liian vanha itkemään" ja kantaa mukanaan menneisyyden muistoja. Muistot ovat kauniimmasta maailmasta, jossa lapsuudenkodin läheisiä koskia ei ollut vielä padottu. Toisaalta muistoissa on jatkuvasti mukana äiti, jonka kanssa naisella on kovin ristiriitainen suhde.

Vuonna 2041 tarinan minäkertoja on David, joka on paennut perheensä kanssa Ranskassa Argelèsin kylästä juosten. Pakomatkalla perhe on puolittunut, kun vaimo Anna ja poika August ovat kadonneet. David saapuu Lou-tyttärensä kanssa leiriin, johon ovat monet muutkin paenneet sietämättömiä olosuhteita. Kerta toisensa jälkeen David käy kysymässä vaimonsa ja lapsensa perään. Kerta toisensa jälkeen vastassa on tietämättömyys.

2010-luvulla eletään maailmassa, jossa ihmiset tekevät ratkaisevia päätöksiä. Vain reilut kaksikymmentä vuotta myöhemmin ihmiset kärsivät aiemmin tehtyjen tekojen seurauksista, pakenevat leviävää kuivuutta ja yrittävät löytää vettä.
Taivas oli yllämme sininen. Ei pilvenhattaraakaan. Sininen, aina sininen. Olin alkanut vihata sitä väriä.
Romaani on kaiken kaikkiaan melko synkkä. Vuonna 2017 maailma on sellainen jollaisena me sen tunnemme, mutta ympäristöä tuhotaan innolla tärkeiden investointien vuoksi ja Signen mielen on vallannut katkeruus. Vuosi 2041 on kuivuutta, kuumuutta ja pakenevia ihmismassoja.

Sininen on Lunden ilmastokvartetin toinen osa. Mehiläisten historia oli avausosa, joka jäi vahvasti mieleen ja onnistui vaikuttamaan. Ehkä siksi odotukseni olivat Sinisen suhteen korkealla, ja valitettavasti ne eivät täyttyneet. Erilliset näkökulmat jäivät liian etäälle toisistaan enkä saanut henkilöhahmoista oikein kiinni. Heidän kohtalonsa eivät koskettaneet, vaikka hahmot sinänsä uskottavia ovatkin.

Lunde kirjoittaa kauniisti ja Katriina Huttusen käännös on toimiva. Sivuille mahtuu kuitenkin liikaa tyhjäkäyntiä ja tuntuu, että kokonaisuus ei oikein vedä. Muutenkin tarina jätti kylmäksi. Aihe on kyllä äärimmäisen tärkeä, mutta toteutus tuntuu ontuvan.

Sinisestä muualla: Taikakirjaimet ja Mummo matkalla.

Kommentit

  1. Aihe on kyllä sen verran kiinnostava, että kirja hyppää lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa antaa tälle mahdollisuus, vaikka minä nyt napisenkin. :)

      Poista
  2. Samoilla mietteillä: molemmat aiheet kiinnostavia, mutta mehiläisten surinassa viihtyi mainiosti, tässä sinisessä hiersi joku vaikeasti määriteltävä siru kaiken matkaa. Eläinaiheisia teoksia lienee tulossa pari sarjan jatkoksi, joten ans'kattoo, kumpaan suuntaan kokonaisuus kallistuu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran paljon mehiläisistä innostuin, että en anna Sinisen lannistaa vaan aion kyllä kvartetin parissa jatkaa tulevaisuudessa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…