Siirry pääsisältöön

Trevor Noah: Laiton lapsi – Värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa

Äiti kertoi minulle näitä tarinoita, jotta en pitäisi itsestään selvänä, miten olimme päässeet siihen, missä nyt olimme, mutta jutut eivät pienimmässäkään määrin kummunneet itsesäälistä. 'Ota oppia menneisyydestäsi ja tule paremmaksi ihmiseksi menneisyytesi ansiosta', hän sanoi usein, 'mutta älä murehdi menneisyyttäsi. Elämä on täynnä tuskaa. Anna tuskan vahvistaa sinua, mutta älä takerru siihen. Älä ole katkera.' Sitä äiti ei koskaan ollut. Puutteenalainen lapsuus ja nuoruus, vanhempien petokset – mistään niistä hän ei valittanut.

Trevor Noah: Laiton lapsi – värikäs nuoruuteni Etelä-Afrikassa
Atena 2020
alkuteos Born a Crime. Stories from a South African Childhood
suomentanut Jaana Iso-Markku
300 sivua
äänikirjan lukija Markus Niemi
kesto 9 t 13 min

Laiton lapsi on koomikkona, näyttelijänä, tuottajana ja The Daily Show'n juontajana tunnetuksi tulleen Trevor Noahin elämäkerta. Minulle Noah ei ollut ennen kirjan kuuntelemista tuttu, mutta kirjan myötä mielenkiintoni todella heräsi. Miten kiinnostava elämänpolku Noahilla onkaan kerrottavanaan!

Kaikki alkaa siitä, kun Trevor Noahin äiti haluaa lapsen. Äiti ei kuvia kumartele vaan tekee tietoisen rikoksen: mustana xhosa-naisena hän valitsee lapsensa isäksi valkoisen miehen. 1980-luvun Etelä-Afrikassa rotujen sekoittamisesta saattoi joutua vankilaan. Äitiä ei vankilatuomio pelota vaan hän hankkii lapsen, joka ei ole musta eikä valkoinen vaan värillinen. 

Ja sillä, onko musta, valkoinen vai värillinen, on todellakin merkitystä apartheid-järjestelmän Etelä-Afrikassa. Noah on ihonväriltään värillinen mutta ei kulttuuriltaan, ja sillä on merkitystä. Toisaalta hän oppii sukkuloimaan eri ryhmien välillä, koska ei itse kuulu oikein mihinkään, ja toisaalta äiti kasvattaa häntä siten, että rodulla ei ole merkitystä.

Joskus aikoja sitten olin kiinnostunut eteläafrikkalaisesta apartheid-politiikasta ja luin siitä paljon. Luulin tietäväni aiheesta jonkin verran, mutta vasta Laittoman lapsen myötä ymmärsin, miten vähän lopulta ymmärsin. Yksilön kokemuksen kautta vasta avautuu kuva siitä, millaista on elää yhteiskunnassa, jossa kaikenlainen toiminta perustuu ihmisten jakamiseen eri ryhmiin. Trevor Noah nivoo taitavasti yksityisen näkökulman ja yhteiskunnallisen kehityksen: pääpaino on Noahin omissa elämänkokemuksissa mutta rinnalla kulkee hyvin eriarvoinen ja ongelmallinen yhteiskunta, joka kokee valtavia muutoksia samalla, kun nuori värillinen poika kasvaa kohti aikuisuutta.

Paitsi että Laiton lapsi kertoo Trevor Noahista itsestään, on tarina myös ylistys Noahin äidille, joka pelastaa lapsensa liikkuvasta bussista ja kasvattaa poikaansa kovalla kädellä mutta myös huumorilla ja lämmöllä. Tarinaa lukiessa käy selvästi ilmi, että juuri äiti on omalla tinkimättömällä asenteellaan mahdollistanut sen, että hänen poikansa on matkannut eteläafrikkalaiselta mustien asuinalueelta ja viheliäisestä korjaamorakennuksesta kohti menestystä ja kuuluisuutta.

Laiton lapsi on kuvaus värikkäästä nuoruudesta Etelä-Afrikassa ja värikäs kuvaus elämästä yhteiskunnassa, joka on avoimen rasistinen. Se on myös kirja perhesiteistä, rakkaudesta ja väkivallasta, identiteetistä ja kasvamisesta. Sisältö on paikoin aika rankkaa, mutta kirjailijan (äidiltä peritty) humoristinen tapa katsoa elämänsä tapahtumia jälkeenpäin tekee lukemisesta keveämpää. 

Trevor Noahin tarina ei todellakaan jätä kylmäksi: välillä itkettää, välillä naurattaa. Tarina vie mennessään ja on äärimmäisen kiinnostava. Äänikirjanakin tämä toimii vallan mainiosti!


Helmet 2020: 30. Kirjassa pelastetaan ihminen.

Kommentit

  1. Tämä kirja on varmasti hyvä äänikirja. Teksti on hyvin elävää, eloisaa, värikästä ja paikoin tosi koskettavaa. Pidin kovasti kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin pidin minäkin. Tässä onnistutaan hyvin tarjoamaan tietoa ja vetoamaan tunteisiin samalla kertaa.

      Poista
  2. Tämä oli minulle yksi vuoden parhaimmista lukukokemuksista. Toimii varmasti hyvin myös äänikirjana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä hurjan hyvä! Ja äänikirjanakin tosiaan toimii hyvin.

      Poista
  3. Tämä oli todella silmiä avaava. Minulle kävi samoin: yksilön kautta apartheidin ja silloisen Etelä-Afrikan koko karmeus tuli iholle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että kirjallisuus avaa todellisuutta tällä tavoin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok