Siirry pääsisältöön

Sally Rooney: Normaaleja ihmisiä

Totta se oli, mitä hän oli sanonut Connellista. Ei Connell mitään niin kamalaa ollut tehnyt. Connell ei ollut ikinä yrittänyt huijata häntä ajattelemaan, että hän oli sosiaalisesti hyväksyttävä; hän itse oli huijannut itseään.


Sally Rooney: Normaaleja ihmisiä
Otava 2020
Alkuteos Normal People 2018
Suomentanut Kaijamari Sivill
264 sivua

Irlannista kuuluu nyt kummia. Ensin häikäistyin irlantilaisen Emilie Pinen esseistisestä teoksesta Tästä on vaikea puhua, ja nyt Sally Rooneyn Normaaleja ihmisiä onnistui hurmaamaan toden teolla. Vaikka kirjat ovat lähtökohdiltaan erilaisia – toinen on kovin henkilökohtainen ja kertoo todellisista tapahtumista, toinen on fiktiivinen tarina, jota kertoo ulkopuolinen kertoja – on molemmissa eräänlaista paljautta, joka vetoaa.

Sally Rooneyn romaanin päähenkilöitä ovat Marianne ja Connell, jotka tarinan alussa käyvät samaa lukiota. Siellä Connell on suosittu ja ihmisten ympäröimä, joskin melko varaton. Marianne puolestaan on varakkaasta perheestä mutta oudoksuttu ja yksinäinen. Jostain syytä nuoret päätyvät suhteeseen, joka pidetään kuitenkin muilta salassa – Connellin tahdosta.

He päätyvät samaan yliopistoon, missä sosiaalinen kuvio onkin toisenlainen: Marianne on älykkö, jota kuunnellaan ja katsellaan, ja Connell jää varjoon. Jokin vetää heitä edelleen puoleensa, ja kerta toisensa jälkeen he päätyvät yhteen ja taas erilleen. Heidän suhteensa on kuin tanssi, joka saa tanssijat vuoroin lähestymään toisiaan, vuoroin erkanemaan.

Tarina itsessään on kiinnostava. Kahden henkilön elämää ja suhdetta toisiinsa seurataan läheltä, nostaen esille hetkiä sieltä, täältä, Romaani on rakenteeltaan fragmentaarinen: lukujen välillä aikaa kuluu kuukausia, ja jokaisessa luvussa ollaan uudessa tilanteessa. Kokonaisuus ei kuitenkaan ole missään tapauksessa sekava tai hajanainen, vaan uuteen tilanteeseen on aina helppoa päästä mukaan.

Romaanin henkilöt ovat kiinnostavia. Heitä tarkastellaan ihailtavalla tarkkanäköisyydellä ja psykologisella silmällä, mikä saa aikaan kokonaisuuden, joka vie mukanaan. Mariannen rikkinäisyydessä ja toisaalta Connellin epävarmuudessa on jotain syvältä koskettavaa – samoin siinä, minkälaisissa suhteissa he ovat niin toisiinsa kuin muihin ihmisiin. Halu, alistuminen ja vallankäyttö kuten myös itsetunto-ongelmat, väkivalta ja irrallisuuden kokemus ovat vahvasti ihmissuhteissa läsnä.

Kiinnostava ulottuvuus on myös se, miten erilaisista lähtökohdista päähenkilöt kohti itsenäistä elämää ponnistavat. Marianne on selkeästi parempiosainen kuin Connell, jonka äiti käy siivoamassa Mariannen kotona. Henkisesti kotiolot ovat hyvin päinvastaiset: kun Connellin ja hänen äitinsä suhde on lämmin ja läheinen, huokuu Mariannen koti ahdistavaa kylmyyttä. Kotioloja ei kuitenkaan nosteta helpoksi selitykseksi kaikkeen: ylipäätään helppoa selitystä ei ole tarjolla.

Kiinnostava on myös romaanin tyyli. Kerronta on tyyliltään usein ikään kuin raportoivaa, mutta kuivaksi sitä ei voi mitenkään väittää. Dialogia on paljon, se on tyyliltään arkista ja samalla kovin luontevaa.
Marianne kapuaa Connellin auton etupenkille ja sulkee oven. Hänen hiuksensa ovat pesemättä ja hän nostaa jalat penkille solmiakseen kengännauhat. Hän haisee hedelmäviinalta, ei ikävällä tavalla, mutta ei täysin hyvälläkään. Connell nousee autoon ja käynnistää moottorin. Marianne vilkaisee häntä.
Romaanin äärellä koen monenlaisia tunteita. Ahdistun, pelkään, toivon, liikutun kyyneliin ja ilahdun. Ennen kaikkea olen onnellinen siitä, että nykykirjallisuus tarjoaa näin upeaa luettavaa. Olen vaikuttunut siitä, miten tarkkanäköisesti Rooney vie lukijansa lähelle henkilöitään ja heidän maailmaansa onnistuen samalla kuvaamaan nykyajan haasteita. Normaaleja ihmisiä on valtavan hieno romaani.

Olen muuten hyvin innoissani siitä, että Normaaleja ihmisiä tulee tv-sarjana Yle Areenaan jo ensi kuussa. Tiedän, mitä katson televisiosta kesäkuussa!

Rooneyn romaanista kirjoittavat myös Airi, Mikko, HelmiHeidi ja Laura.

Helmet 2019: 36. Tunnetun henkilön suosittelema kirja. Yhdysvaltain entinen presidentti Barack Obama valitsi Normaaleja ihmisiä listalleen vuoden 2019 parhaista kirjoista. Asiasta uutisoidaan esimerkiksi täällä.

Kommentit

  1. Tämä kirja on alkanut kiehtomaan, joten luen sen jossakin vaiheessa. Kiitos kivasta esittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun odotukseni tämä kyllä ylitti, sillä muistan lukeneeni jostain myös vähemmän innostuneita arvioita. Toivottavasti pidät!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…