Siirry pääsisältöön

Sofi Oksanen: Koirapuisto

Minun olisi myös pitänyt jakaa kanssasi uutinen pojastamme Oležkosta ja minun olisi pitänyt tehdä se viipymättä, kun tajusin odottavani lastamme. Minä aioin tehdä niin. Ajattelin, että uskoisit lapsesi äitiä ennemmin kuin muita, mikäli kaikki menisi pieleen. Ja ellet uskoisi, auttaisit kuitenkin, jo poikasi vuoksi.
Sofi Oksanen: Koirapuisto
Like 2019
405 sivua
Koirapuiston päähenkilön ja minäkertojan Olenkan juuret ovat Virossa ja Ukrainassa, Neuvostoliiton varjon alla ja maailmoissa, joissa läsnä on jatkuvasti jotain hämmentävää, pelottavaakin. Tarinan nykyhetkessä eletään vuotta 2016 Helsingissä, mihin nainen on päätynyt karkumatkallaan. Sielläkään varjot eivät jätä rauhaan vaan pelko on olemassa, niin kuin on olemassa myös varmuus siitä, että jonain päivänä pakomatka päättyy.

Tarina lähtee heti ensi sanoista viemään tavalla, jota on mahdotonta vastustaa. Helsinkiläiseen koirapuistoon asettuneen Olenkan lähelle asettuu tuntematon nainen, jonka liikkeissä oli ihmisenkipeyttä ennakoivaa hitautta ja joka pysyy odotuksista huolimatta vaiti. Koirapuistosta tarina laajenee kohti Viroa ja Ukrainaa, kohti menneisyyden ankeutta ja loistoa, menetyksiä ja menestyksen hetkiä.

Mitä Olenkalle on tapahtunut? Miksi loisto on vaihtunut yksinäisyyteen ja ankeaan lähiöasuntoon? Kuka on sinä, jota nainen puhuttelee? Mitä tapahtui lapselle, jota hän odotti? Millaisia ovat menneisyydestä nykyhetkeen ulottuvat teot, joiden muisto ei jätä rauhaan?

Yksityiskohdat selviävät vähitellen. Niin taiten, että tarina pitää tiukasti pihdeissään viedessään lukijan naisen pään sisälle ja muistoihin. Ne kuvaavat Viron ja Ukrainan lähihistoriaa tarkkuudella, jossa on jotain hätkähdyttävää ja samalla hyvin avartavaa. Menneisyyden Viro ja Unkari siintää silmissä kuvina, joita synnyttää ansiokas kuvailu.

Olenkan lähtökohdat ovat tukalat. Jo varhain hän ymmärtää, että eteenpäin pääsee vain, jos on itse valmis ponnistelemaan tavoitteidensa eteen. Mallin ura Pariisissa latistuu kastanjasosemainokseen ja nuori nainen palaa maitojunalla kotiin, missä läsnä on rahattomuutta, kurjuutta ja epämääräisiä ansaintakeinoja. Taustaa vasten on ymmärrettävää naisen ajautuminen eettisesti arveluttavaan toimintaan, Ukrainassa hyvinkin kannattavaan munasolubisnekseen, joka tarjoaa monelle nuorelle naiselle väylän kivuta ryysyistä rikkauksiin. Samalla riskit ovat suuret ja keinot kovat. Moni on valmis melkein mihin tahansa saadakseen kaivatun lapsen, ja moni on rahan ja ison bisneksen vuoksi valmis uhraamaan melkein mitä tahansa, jopa ihmishenkiä.

Ja kaikki tuo – itsekkyys, riisto, antaminen ja saaminen – ovat ajaneet Olenkan tarinan nykyhetkeen, jossa hän on menettänyt lähestulkoon kaiken. Siltä se lukijasta helposti vaikuttaa. Tärkeä asema munasolubisneksen koordinaattorina on vaihtunut alipalkatun siivoajan työhön. Mitä naiselle on tapahtunut, se on kantava kysymys, jonka varaan jännite rakentuu. Tarinan kertoo Olenka, ja arvailtavaksi jää, kuinka paljon hänen kertomaansa voi luottaa. Selvää lienee ainakin se, että kertomuksen sinä herättää vahvoja tunteita – suurta kaipausta siinä, missä myös pelkoa.

Jännitettä romaanissa riittää. Sofi Oksanen kirjoittaa vahvasti, harkituin ja taidokkain lausein tarinaa, josta iso osa tulee ahmittua. Niin kiire on tietää. Vastauksia tipahtelee vähitellen, mutta ei kaikkeen – ja hyvä niin.

Koirapuiston aihe on raskas enkä lukijana voi olla ahdistumatta siitä, miten raadollinen romaanin maailma on. Vaikka henkilöt jäävät melko etäisiksi, on tarinassa intensiivisyyttä, joka imee mukaansa. Kaiken kaikkiaan Sofi Oksasen uutuus on vakuuttava ja tunnelmaltaan trillerimäinen romaani, joka ei jätä kylmäksi.

Koirapuistosta muualla: Kirja vieköön!, Annelin kirjoissa, Kirjoihin kadonnut, Luettua ja maistettuaKirjavinkit ja Kulttuuri kukoistaa.

Kommentit

  1. Koirapuisto on vakuuttava ja se voisi olla totta. Olen katsonut dokumentteja kohdun vuokrauksista ja luovuttajien ulkonäkö jne. valinnoista, joten aihepiiri on todellakin nykyaikaa. Niissä liikkuu isot rahat, joista suurimman osan vievät rikollisjärjestöt. Ja ne järjestöt eivät tunnetusti kaihda mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä aihepiiri oli kovin vieras, mutta hyvin vakuuttavasti sitä romaanissa kuvataan. Rikollisjärjestöjen mukanaolo kuulostaa kyllä pelottavalta.

      Poista
  2. Ehkä vähän kolea ja etäinen, mutta tämä maailmakin oli jäätävä. Voi naisparat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka henkilöt jäivät vähän etäälle, oli tässä hyvää imua, joka vei kyllä mukanaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok