Siirry pääsisältöön

Sofi Oksanen: Koirapuisto

Minun olisi myös pitänyt jakaa kanssasi uutinen pojastamme Oležkosta ja minun olisi pitänyt tehdä se viipymättä, kun tajusin odottavani lastamme. Minä aioin tehdä niin. Ajattelin, että uskoisit lapsesi äitiä ennemmin kuin muita, mikäli kaikki menisi pieleen. Ja ellet uskoisi, auttaisit kuitenkin, jo poikasi vuoksi.
Sofi Oksanen: Koirapuisto
Like 2019
405 sivua
Koirapuiston päähenkilön ja minäkertojan Olenkan juuret ovat Virossa ja Ukrainassa, Neuvostoliiton varjon alla ja maailmoissa, joissa läsnä on jatkuvasti jotain hämmentävää, pelottavaakin. Tarinan nykyhetkessä eletään vuotta 2016 Helsingissä, mihin nainen on päätynyt karkumatkallaan. Sielläkään varjot eivät jätä rauhaan vaan pelko on olemassa, niin kuin on olemassa myös varmuus siitä, että jonain päivänä pakomatka päättyy.

Tarina lähtee heti ensi sanoista viemään tavalla, jota on mahdotonta vastustaa. Helsinkiläiseen koirapuistoon asettuneen Olenkan lähelle asettuu tuntematon nainen, jonka liikkeissä oli ihmisenkipeyttä ennakoivaa hitautta ja joka pysyy odotuksista huolimatta vaiti. Koirapuistosta tarina laajenee kohti Viroa ja Ukrainaa, kohti menneisyyden ankeutta ja loistoa, menetyksiä ja menestyksen hetkiä.

Mitä Olenkalle on tapahtunut? Miksi loisto on vaihtunut yksinäisyyteen ja ankeaan lähiöasuntoon? Kuka on sinä, jota nainen puhuttelee? Mitä tapahtui lapselle, jota hän odotti? Millaisia ovat menneisyydestä nykyhetkeen ulottuvat teot, joiden muisto ei jätä rauhaan?

Yksityiskohdat selviävät vähitellen. Niin taiten, että tarina pitää tiukasti pihdeissään viedessään lukijan naisen pään sisälle ja muistoihin. Ne kuvaavat Viron ja Ukrainan lähihistoriaa tarkkuudella, jossa on jotain hätkähdyttävää ja samalla hyvin avartavaa. Menneisyyden Viro ja Unkari siintää silmissä kuvina, joita synnyttää ansiokas kuvailu.

Olenkan lähtökohdat ovat tukalat. Jo varhain hän ymmärtää, että eteenpäin pääsee vain, jos on itse valmis ponnistelemaan tavoitteidensa eteen. Mallin ura Pariisissa latistuu kastanjasosemainokseen ja nuori nainen palaa maitojunalla kotiin, missä läsnä on rahattomuutta, kurjuutta ja epämääräisiä ansaintakeinoja. Taustaa vasten on ymmärrettävää naisen ajautuminen eettisesti arveluttavaan toimintaan, Ukrainassa hyvinkin kannattavaan munasolubisnekseen, joka tarjoaa monelle nuorelle naiselle väylän kivuta ryysyistä rikkauksiin. Samalla riskit ovat suuret ja keinot kovat. Moni on valmis melkein mihin tahansa saadakseen kaivatun lapsen, ja moni on rahan ja ison bisneksen vuoksi valmis uhraamaan melkein mitä tahansa, jopa ihmishenkiä.

Ja kaikki tuo – itsekkyys, riisto, antaminen ja saaminen – ovat ajaneet Olenkan tarinan nykyhetkeen, jossa hän on menettänyt lähestulkoon kaiken. Siltä se lukijasta helposti vaikuttaa. Tärkeä asema munasolubisneksen koordinaattorina on vaihtunut alipalkatun siivoajan työhön. Mitä naiselle on tapahtunut, se on kantava kysymys, jonka varaan jännite rakentuu. Tarinan kertoo Olenka, ja arvailtavaksi jää, kuinka paljon hänen kertomaansa voi luottaa. Selvää lienee ainakin se, että kertomuksen sinä herättää vahvoja tunteita – suurta kaipausta siinä, missä myös pelkoa.

Jännitettä romaanissa riittää. Sofi Oksanen kirjoittaa vahvasti, harkituin ja taidokkain lausein tarinaa, josta iso osa tulee ahmittua. Niin kiire on tietää. Vastauksia tipahtelee vähitellen, mutta ei kaikkeen – ja hyvä niin.

Koirapuiston aihe on raskas enkä lukijana voi olla ahdistumatta siitä, miten raadollinen romaanin maailma on. Vaikka henkilöt jäävät melko etäisiksi, on tarinassa intensiivisyyttä, joka imee mukaansa. Kaiken kaikkiaan Sofi Oksasen uutuus on vakuuttava ja tunnelmaltaan trillerimäinen romaani, joka ei jätä kylmäksi.

Koirapuistosta muualla: Kirja vieköön!, Annelin kirjoissa, Kirjoihin kadonnut, Luettua ja maistettuaKirjavinkit ja Kulttuuri kukoistaa.

Kommentit

  1. Koirapuisto on vakuuttava ja se voisi olla totta. Olen katsonut dokumentteja kohdun vuokrauksista ja luovuttajien ulkonäkö jne. valinnoista, joten aihepiiri on todellakin nykyaikaa. Niissä liikkuu isot rahat, joista suurimman osan vievät rikollisjärjestöt. Ja ne järjestöt eivät tunnetusti kaihda mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä aihepiiri oli kovin vieras, mutta hyvin vakuuttavasti sitä romaanissa kuvataan. Rikollisjärjestöjen mukanaolo kuulostaa kyllä pelottavalta.

      Poista
  2. Ehkä vähän kolea ja etäinen, mutta tämä maailmakin oli jäätävä. Voi naisparat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka henkilöt jäivät vähän etäälle, oli tässä hyvää imua, joka vei kyllä mukanaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...