Merete Mazzarella: Alma – edelläkävijän tarina

Äidin elämänilo, isän elämänpelko. Minä sain perinnöksi molemmat. Yhä uudestaan olen kokenut elämässäni nousuja ja laskuja kuin Saimaan kanavalla konsanaan. Nousuja ja laskuja, valoa ja pimeyttä. Enemmän laskuja kuin nousuja, enemmän pimeyttä kuin valoa. Ehkäpä.

Merete Mazzarella: Alma – edelläkävijän tarina
Tammi 2018
Alkuteos Alma – en roman
Suomentanut Raija Rintamäki
270 sivua
Äänikirjan lukija Marjut Toivanen
kesto 10 t 56 min.

Merete Mazzarellan romaani Alma – edelläkävijän tarina maalaa fiktiolla maustetun kuvan naisesta, joka oli monella tapaa edelläkävijä. Alma Söderhjelm (1870–1949) oli Venäjän ainoa naisdosentti ennen vallankumousta ja Suomen ensimmäinen naisprofessori. Söderhjelm toimi myös kirjailijana ja toimittajana Tukholmassa. Lisätietoa uranuurtajasta löytyy esimerkiksi Kansallisbiografian sivuilta.

Alma – edelläkävijän tarina ajoittuu päähenkilön viimeisiin vaiheisiin. 78-vuotias Alma Söderhjelm on niin uupunut ja sairas, että hän ei jaksa juuri poistua huoneestaan Saltsjöbadenin hoivakodissa. Omanarvontunnostaan hän kuitenkin pitää edelleen kiinni: ei sovi, että naista kutsutaan neidiksi, oikea nimitys on professori. Elämänsä ehtoopuolella Söderhjelm katselee taaksepäin ja tutkii tietään, joka johti Viipurista Suomen kautta Ruotsiin, akateemiseen maailmaan kuin myös kirjailijan uralle.

Alma Söderhjelm syntyi Viipurissa perheeseen, jossa lapset jaettiin jo varhain älykkäisiin mutta rumiin ja kauniisiin mutta tyhmiin. Alma kuului ensin mainittujen joukkoon. Ilmeisesti sen myötä hänestä sukeutui varsin sanavalmis ja ahkera nainen, joka onnistui nauramaan itselleen silloinkin, kun sai osakseen aivan asiattomia kommentteja, jotka kohdistuivat häneen henkilönä. Ehkäpä uranuurtajan osa onkin olla myös se, joka saa puolustaa paikkaansa ja joutuu kohtaamaan kanssaihmisten epäluuloa ja epäasiallisuutta.

Söderhjelm eli aikana, joka alleviivasi sukupuolen merkitystä. Pelkästään ylioppilaaksi pääseminen vaati sukupuolesta vapautuksen hakemista. Niinpä on selvää, että väitöskirjan kirjoittaminen ja professoriksi päätyminen vaativat ajan normeista vapautumista ja avaraa ajattelua. Alma ei halua tyytyä vähään, ei halua olla sukupuolensa ja yleisten odotusten vanki vaan toteaa:

Olen halunnut olla sekä mies että nainen tai sitten jokin kolmas. En ole halunnut valita. En ole koskaan halunnut tyytyä.

Alma ei ole pelkästään akateemisen maailman tuulettaja vaan hän ajattelee avarasti myös monissa muissa yhteyksissä. Hän puolustaa vapaata rakkautta ja ajautuu kerran toisensa jälkeen toisen naisen asemaan. Hän etsii ja janoaa rakkautta mutta ei koskaan perusta perhettä vaan on lopulta yksin. Juuri yksinäisyyden kuvaus koskettaa vahvasti.

Mazzarella luo Alma Söderhjelmistä kuvan, joka tuntuu hyvin uskottavalta. Minäkertojan kautta muotoutuu monipuolinen kuvaus naisesta, jota en aiemmin tuntenut mutta jonka tarina on äärimmäisen inspiroiva ja mielenkiintoinen. Pidän siitä, että kokonaisuus ei vaivu kiiltokuvamaiseksi vaan sisältää sopivasti ulottuvuuksia ja muistuttaa, että ihmisessä on monia puolia. Marjut Toivanen lukee tarinan luontevasti ja eloisasti, joten äänikirjaversiotakin voi lämpimästi suositella.

Muualla: Kulttuuri kukoistaa, Annelin kirjoissa, Täällä toisen tähden alla ja Kirjasähkökäyrä.