Siirry pääsisältöön

Sofie Sarenbrant: Osasto 73

"– Sitten tapahtui onnettomuus, Nyllet jatkaa.
Emman silmät tummuvat ja hän ravistaa päätään.
Nyllet yrittää tulkita hänen ilmettään.
– Oletko sitä mieltä, ettei se ollut onnettomuus?
– Ei, on kaikki mitä Emma saa sanottua."

Sofie Sarenbrant: Osasto 73
WSOY 2019
Alkuteos Avdelning 73
Suomentanut Annamari Typpö
397 sivua
Äänikirjan lukija Satu Paavola
Kesto 8 t 27 min.

Huomasin syksyn uutuusluetteloita selatessani, että Sofie Sarenbrantilta ilmestyy Emma Sköldistä kertovan sarjan kolmas suomennos lokakuussa. Ensimmäinen osa Avoimet ovet oli kiinnostava, vaikken aivan rutinoitta sitä päättänytkään. Jokin tarinassa kuitenkin kiehtoi, ja päätin ottaa Osasto 73:n kuunteluuni, vaikka vain siksi, että saan selville, mitä Emman pienelle perheelle kuuluu.

Ja kuuluuhan perheelle vaikka mitä. Emma on pienen tyttären äiti, mutta iso osa vauva-ajasta on jäänyt pimentoon, sillä tuore äiti on viettänyt viimeiset viisi kuukautta sairaalassa koomassa. Vastuu lapsesta on jäänyt lapsen isälle, jolla on oma työnsä hoidettavana ja huolta vaimosta, tietenkin. Vauvanhoitajaksi pestautuu Kristofferin ex-puoliso Hillevi, joka paikkaa vauvanhoidollaan suurta aukkoa elämässään ja on valmis asettumaan osaksi perhettä isomminkin.

Osasto 73 alkaa siitä hetkestä, kun Emma herää sairaalassa useiden kuukausien kooman jälkeen. Viimeinen muistikuva naisella on se, että hän lähti ratsastamaan ja jätti nelikuisen vauvan kotiin tämän isän kanssa. Sairaalaan äitiä tuleekin katsomaan aivan erilainen lapsi: Ines on ehtinyt muuttua hurjasti sinä aikana, kun hänen äitinsä on ollut tiedottomana.

Emmalle puhutaan ratsastusonnettomuudesta, mutta hän itse on toista mieltä. Hän on vakuuttunut, että hänen putoamisensa hevosen selästä aiheutettiin. Tapauksen tutkiminen ei tunnu kuitenkaan kiinnostavan juuri ketään, mutta onneksi poliisivoimien uskollinen työtoveri Nyllet on valmis tarttumaan toimeen.

Tästä kaikesta seuraa tapahtumia täynnä oleva vyyhti, jossa ei ilman kuolonuhreja selvitä. Turvassa ei ole Emmakaan, ei edes sairaalassa, ja suuri kysymys onkin se, keneen voi luottaa.

Juoni vetää hyvin ja tarina pitää tukevasti otteessaan. Avoimien ovien kohdalla moitin kummallista dialogia, mutta nyt se ei vaivannut lainkaan. Loppu ei minua kuitenkaan oikein miellyttänyt, vaan ennemminkin koin sen varsin äsyttäväksi – joku raja avoimella lopullakin. Mutta kai sitä täytyy seuraavakin osa ottaa luettavaksi!

Muissa blogeissa: Luetut kirjat, Kirjarouvan elämää ja Luetut.net.

Kommentit

  1. Tämä sarja on lukematta, mutta kumpikin kirja on kirjaston varauslistalla. Jonot ovat aika pitkät, jotka kertovat suosiosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä olekaan kiinnittänyt huomiota kirjaston jonoihin, kun olen molemmat kuunnellut äänikirjoina. Hyvä, että uusi tekijä kiinnostaa!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on