Siirry pääsisältöön

Sofie Sarenbrant: Osasto 73

"– Sitten tapahtui onnettomuus, Nyllet jatkaa.
Emman silmät tummuvat ja hän ravistaa päätään.
Nyllet yrittää tulkita hänen ilmettään.
– Oletko sitä mieltä, ettei se ollut onnettomuus?
– Ei, on kaikki mitä Emma saa sanottua."

Sofie Sarenbrant: Osasto 73
WSOY 2019
Alkuteos Avdelning 73
Suomentanut Annamari Typpö
397 sivua
Äänikirjan lukija Satu Paavola
Kesto 8 t 27 min.

Huomasin syksyn uutuusluetteloita selatessani, että Sofie Sarenbrantilta ilmestyy Emma Sköldistä kertovan sarjan kolmas suomennos lokakuussa. Ensimmäinen osa Avoimet ovet oli kiinnostava, vaikken aivan rutinoitta sitä päättänytkään. Jokin tarinassa kuitenkin kiehtoi, ja päätin ottaa Osasto 73:n kuunteluuni, vaikka vain siksi, että saan selville, mitä Emman pienelle perheelle kuuluu.

Ja kuuluuhan perheelle vaikka mitä. Emma on pienen tyttären äiti, mutta iso osa vauva-ajasta on jäänyt pimentoon, sillä tuore äiti on viettänyt viimeiset viisi kuukautta sairaalassa koomassa. Vastuu lapsesta on jäänyt lapsen isälle, jolla on oma työnsä hoidettavana ja huolta vaimosta, tietenkin. Vauvanhoitajaksi pestautuu Kristofferin ex-puoliso Hillevi, joka paikkaa vauvanhoidollaan suurta aukkoa elämässään ja on valmis asettumaan osaksi perhettä isomminkin.

Osasto 73 alkaa siitä hetkestä, kun Emma herää sairaalassa useiden kuukausien kooman jälkeen. Viimeinen muistikuva naisella on se, että hän lähti ratsastamaan ja jätti nelikuisen vauvan kotiin tämän isän kanssa. Sairaalaan äitiä tuleekin katsomaan aivan erilainen lapsi: Ines on ehtinyt muuttua hurjasti sinä aikana, kun hänen äitinsä on ollut tiedottomana.

Emmalle puhutaan ratsastusonnettomuudesta, mutta hän itse on toista mieltä. Hän on vakuuttunut, että hänen putoamisensa hevosen selästä aiheutettiin. Tapauksen tutkiminen ei tunnu kuitenkaan kiinnostavan juuri ketään, mutta onneksi poliisivoimien uskollinen työtoveri Nyllet on valmis tarttumaan toimeen.

Tästä kaikesta seuraa tapahtumia täynnä oleva vyyhti, jossa ei ilman kuolonuhreja selvitä. Turvassa ei ole Emmakaan, ei edes sairaalassa, ja suuri kysymys onkin se, keneen voi luottaa.

Juoni vetää hyvin ja tarina pitää tukevasti otteessaan. Avoimien ovien kohdalla moitin kummallista dialogia, mutta nyt se ei vaivannut lainkaan. Loppu ei minua kuitenkaan oikein miellyttänyt, vaan ennemminkin koin sen varsin äsyttäväksi – joku raja avoimella lopullakin. Mutta kai sitä täytyy seuraavakin osa ottaa luettavaksi!

Muissa blogeissa: Luetut kirjat, Kirjarouvan elämää ja Luetut.net.

Kommentit

  1. Tämä sarja on lukematta, mutta kumpikin kirja on kirjaston varauslistalla. Jonot ovat aika pitkät, jotka kertovat suosiosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä olekaan kiinnittänyt huomiota kirjaston jonoihin, kun olen molemmat kuunnellut äänikirjoina. Hyvä, että uusi tekijä kiinnostaa!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…