Siirry pääsisältöön

Joël Dicker: Stephanie Mailerin katoaminen

"Maanantai 23. kesäkuuta 2014
33 päivää ennen Orphean 21. teatterifestivaalin ensi-iltaa.
Näin Stephanie Mailerin ensimmäisen ja viimeisen kerran, kun hän tuli kuokkimaan läksiäisiini New Yorkin osavaltion poliisilaitokselle."
Joël Dicker: Stephanie Mailerin katoaminen
Tammi 2019
Alkuteos La disparition de Stephanie Mailer 2018
Suomentanut Kira Poutanen
716 sivua
Äänikirjan lukija Jussi Puhakka
Kesto 18 39 min

Kaksikymmentä vuotta ehtivät Jesse Rosenberg ja Derek Scott ajatella, että he ratkaisivat koko Orphean pikkukaupunkia kohauttaneen perhesurman. Vuonna 2014 Jesse on jäämässä eläkkeelle mutta joutuukin kohtaamaan nuoren toimittajan, joka kyseenalaista vuosien takaisen urotyön. Stephanie Mailer on varma, että oikeaa surmaajaa ei koskaan löydetty. Sitten nuori nainen katoaa.

Seuraa tapahtumavyyhti, jonka langat leviävät moneen suuntaan. Lukijana huomaa epäilevänsä vähän kaikkia, ärsyyntyvänsä ajoittain runsaudesta mutta pysyvänsä kuitenkin kuin langoilla kiinni tarinassa. Sillä onhan niin, että mysteerit on selvitettävä. Kuka tappoi kaupunginjohtajan perheen kaksikymmentä vuotta aiemmin? Mitä tapahtui Stephanie Mailerille?

Juoni vetää hyvin, vaikka aika ajoin tarinan täyteläisyys tuntuu hieman liian pakahduttavalta. Kuuntelin kirjan, ja välillä oli vaikea pysyä peressä, kuka hahmoista on äänessä – näkemyksensä saa poliisikaksikon lisäksi tuoda esille moni muukin. Lukijaystävällisesti onneksi lukujen alussa mainitaan, kuka kulloinkin puhuu, mutta kuuntelijan ei kannata kovin pitkiksi ajoiksi omiin aatoksiinsa vaipua, mikäli haluaa pysyä perillä käänteistä. Niitähän tarinassa riittää. Stephanie Mailerin katoaminen voisi toimia paremmin painettuna kirjana kuin äänikirjana, sillä perinteisessä versiossa on helppo palata ajoittain alkusivuilta löytyvään henkilöluetteloon – lukijaystävällinen ratkaisu sekin. Henkilöitäkin tarinassa riittää!

Viihdyttävää ja kohtuullisen kevyttä juonivetoista tarinaa etsivälle rohkenen tätä Dickerin uutukaista suositella. Minimalismin ystävän sen sijaan kannattanee harkita kahdesti.

Kovin vähän vielä löytyy arvioita, mutta ainakin Mummo matkalla- ja À la helvetia -blogeissa on kirjasta kirjoitettu.

Kommentit

  1. Dickerin suhteen olen todennut jo aiemmin, jotta maltti olisi valttia eikä kaikkea tarvitsisi tunkea samaan teokseen, mutta kesälukemisesta tämä hyvinkin käy, viihdyttävää ja vauhdikasta eikä kieliasussa moittimista;)
    Mielenkiintoista nähdä, kuinka hänen tuotantonsa jatkuu ja kehittyy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maltti tosiaan olisi valttia! :) Hyvin toki toimii näinkin, mutta aina olisi parempi, jos ei tarvitsisi matkan varrella ärsyyntyä runsauden takia.

      Poista
  2. Minäkin aloin kuuntelemaan tätä äänikirjana, mutta intoni hyytyi reilun seitsemän tunnin jälkeen. Kuuntelin lopusta vajaan tunnin verran ja sain mielestäni kirjasta tällä tyylillä aivan tarpeeksi irti. :D Juonta oli minun makuuni paisuteltu hieman liikaa, ja luulen, että Dickerin lukeminen/kuuntelu jää minulla tähän yritykseen. En kyllä kehdannut merkata kirjaa Goodreadsissa luetuksi. :) Jussi Puhakka sen sijaan oli minulle uusi lukija ja hänen lukutyylinsä jäi positiivisena kokemuksena mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä tosiaan tarpeettoman paljon on käänteitä paisuteltu, vähemmän olisi enemmän. Tyylisi kuulostaa mielenkiintoiselta mutta voin hyvin kuvitella sen tämän kohdalla toimivan, koska minusta välissä oli sellaista tyhjäkäyntiä, että ilmankin olisi pärjännyt. Jussi Puhakan lukemista kyllä kuuntelee mieluusti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…