Siirry pääsisältöön

Sofie Sarenbrant: Osasto 73

"– Sitten tapahtui onnettomuus, Nyllet jatkaa.
Emman silmät tummuvat ja hän ravistaa päätään.
Nyllet yrittää tulkita hänen ilmettään.
– Oletko sitä mieltä, ettei se ollut onnettomuus?
– Ei, on kaikki mitä Emma saa sanottua."

Sofie Sarenbrant: Osasto 73
WSOY 2019
Alkuteos Avdelning 73
Suomentanut Annamari Typpö
397 sivua
Äänikirjan lukija Satu Paavola
Kesto 8 t 27 min.

Huomasin syksyn uutuusluetteloita selatessani, että Sofie Sarenbrantilta ilmestyy Emma Sköldistä kertovan sarjan kolmas suomennos lokakuussa. Ensimmäinen osa Avoimet ovet oli kiinnostava, vaikken aivan rutinoitta sitä päättänytkään. Jokin tarinassa kuitenkin kiehtoi, ja päätin ottaa Osasto 73:n kuunteluuni, vaikka vain siksi, että saan selville, mitä Emman pienelle perheelle kuuluu.

Ja kuuluuhan perheelle vaikka mitä. Emma on pienen tyttären äiti, mutta iso osa vauva-ajasta on jäänyt pimentoon, sillä tuore äiti on viettänyt viimeiset viisi kuukautta sairaalassa koomassa. Vastuu lapsesta on jäänyt lapsen isälle, jolla on oma työnsä hoidettavana ja huolta vaimosta, tietenkin. Vauvanhoitajaksi pestautuu Kristofferin ex-puoliso Hillevi, joka paikkaa vauvanhoidollaan suurta aukkoa elämässään ja on valmis asettumaan osaksi perhettä isomminkin.

Osasto 73 alkaa siitä hetkestä, kun Emma herää sairaalassa useiden kuukausien kooman jälkeen. Viimeinen muistikuva naisella on se, että hän lähti ratsastamaan ja jätti nelikuisen vauvan kotiin tämän isän kanssa. Sairaalaan äitiä tuleekin katsomaan aivan erilainen lapsi: Ines on ehtinyt muuttua hurjasti sinä aikana, kun hänen äitinsä on ollut tiedottomana.

Emmalle puhutaan ratsastusonnettomuudesta, mutta hän itse on toista mieltä. Hän on vakuuttunut, että hänen putoamisensa hevosen selästä aiheutettiin. Tapauksen tutkiminen ei tunnu kuitenkaan kiinnostavan juuri ketään, mutta onneksi poliisivoimien uskollinen työtoveri Nyllet on valmis tarttumaan toimeen.

Tästä kaikesta seuraa tapahtumia täynnä oleva vyyhti, jossa ei ilman kuolonuhreja selvitä. Turvassa ei ole Emmakaan, ei edes sairaalassa, ja suuri kysymys onkin se, keneen voi luottaa.

Juoni vetää hyvin ja tarina pitää tukevasti otteessaan. Avoimien ovien kohdalla moitin kummallista dialogia, mutta nyt se ei vaivannut lainkaan. Loppu ei minua kuitenkaan oikein miellyttänyt, vaan ennemminkin koin sen varsin äsyttäväksi – joku raja avoimella lopullakin. Mutta kai sitä täytyy seuraavakin osa ottaa luettavaksi!

Muissa blogeissa: Luetut kirjat, Kirjarouvan elämää ja Luetut.net.

Kommentit

  1. Tämä sarja on lukematta, mutta kumpikin kirja on kirjaston varauslistalla. Jonot ovat aika pitkät, jotka kertovat suosiosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä olekaan kiinnittänyt huomiota kirjaston jonoihin, kun olen molemmat kuunnellut äänikirjoina. Hyvä, että uusi tekijä kiinnostaa!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...