"Edwardilla oli kuitenkin syy tuntea niin voimakasta kiintymystä taloon. Hän solmi siteen tähän paikkaan jo pikkupoikana lähiniityllä koetun kauhujen yön aikana. Mutta miksi Elodie Winslow tuli tänne? Mikä on hänen yhteytensä Birchwood Manoriin?"
Kellontekijän tyttären keskiöön asettuu talo nimeltä Birchwood Manor. Sen julkisivussa on kaksi päätykolmiota ja se sitoo yhteen niin ihmisiä kuin eri aikoja. 1800-luvun alkupuolella taloon kytkeytyy Birdie, jonka tehtäväksi tulee pitää itsestään huolta nuoresta tytöstä lähtien. Vuosisadan puolivälin jälkeen talon hankkii itselleen taidemaalari Edward Radcliffe, ja joitakin vuosikymmeniä myöhemmin taloon asettuu vastentahtoisesti Ada Lovegrove. 1920-luvulla taloon saapuu Leonard Gilbert, joka valmistelee väitöskirjaansa, ja toisen maailmansodan aikana Lontoon pommituksia pakenee lapsineen Juliet.
1800- ja 1900-lukujen henkilöt heräävät henkiin, kun vuonna 2017 Elodie Winslow löytää salaperäisen olkalaukun. Laukussa on muistikirja ja valokuva, ja ne herättävät nuoren naisen uteliaisuuden. Hän ryhtyy selvittämään menneisyyden tapahtumia ja sitä, mikä yhteys Birchwood Manorilla on hänen omaan sukuunsa. Eräänä motiivina tarinassa toimii sininen jalokivi, joka tuntuu kiinnostavan moniakin ja jolla on ollut omia tehtäviään menneisyydessä.
Minulle tarina oli melko haastava. Ehkä osasyy haasteellisuuteen oli se, että kuuntelin tarinan äänikirjana. Ajoittain oli vaikeaa pysyä selvillä siitä, mikä ajankohta kulloinkin oli kysymyksessä ja kenen näkökulmasta tapahtumia kuvattiin. En siis tavoittanut sitä lumoa, jota odotin ja jonka esimerkiksi Anna romaanista löysi. Mari huomauttaa, että helppo romaani Kellontekijän tytär ei ole.
Kiinnostavia asioita Kellontekijän tyttäreen kuitenkin liittyy. Siinä on hyvää ajankuvaa, mielenkiintoisia henkilöitä ja ripaus mystisyyttä, kun yksi henkilöistä tarkastelee tapahtumia tavanomaista pidemmällä aikajänteellä. Lopussa tarinan lankoja sidotaan runsaudesta huolimatta onnistuneesti yhteen, ja Tiina toteaakin, että lukija kyllä saa palkintonsa, jos jaksaa lukea kirjan loppuun saakka.
Helmet 2019: 41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää. Tämä oli oikeastaan minulle sopiva ratkaisu, sillä mielestäni nykyajassa on varsinkin naisen hyvä elää, mutta olisihan tuo kiinnostavaa käydä kurkistamassa eri aikakausille. Onneksi aikamatkat ovat kirjallisuuden avulla hyvinkin mahdollisia.
 |
| Kate Morton: Kellontekijän tytär Otava 2019 Alkuteos The Clockmaker's Daughter Suomentaneet Hilkka Pekkanen ja Tuukka Pekkanen 556 sivua Äänikirjan lukija Niina Hukkinen Kesto 20 t 26 min. |
Kellontekijän tyttären keskiöön asettuu talo nimeltä Birchwood Manor. Sen julkisivussa on kaksi päätykolmiota ja se sitoo yhteen niin ihmisiä kuin eri aikoja. 1800-luvun alkupuolella taloon kytkeytyy Birdie, jonka tehtäväksi tulee pitää itsestään huolta nuoresta tytöstä lähtien. Vuosisadan puolivälin jälkeen talon hankkii itselleen taidemaalari Edward Radcliffe, ja joitakin vuosikymmeniä myöhemmin taloon asettuu vastentahtoisesti Ada Lovegrove. 1920-luvulla taloon saapuu Leonard Gilbert, joka valmistelee väitöskirjaansa, ja toisen maailmansodan aikana Lontoon pommituksia pakenee lapsineen Juliet.
1800- ja 1900-lukujen henkilöt heräävät henkiin, kun vuonna 2017 Elodie Winslow löytää salaperäisen olkalaukun. Laukussa on muistikirja ja valokuva, ja ne herättävät nuoren naisen uteliaisuuden. Hän ryhtyy selvittämään menneisyyden tapahtumia ja sitä, mikä yhteys Birchwood Manorilla on hänen omaan sukuunsa. Eräänä motiivina tarinassa toimii sininen jalokivi, joka tuntuu kiinnostavan moniakin ja jolla on ollut omia tehtäviään menneisyydessä.
Minulle tarina oli melko haastava. Ehkä osasyy haasteellisuuteen oli se, että kuuntelin tarinan äänikirjana. Ajoittain oli vaikeaa pysyä selvillä siitä, mikä ajankohta kulloinkin oli kysymyksessä ja kenen näkökulmasta tapahtumia kuvattiin. En siis tavoittanut sitä lumoa, jota odotin ja jonka esimerkiksi Anna romaanista löysi. Mari huomauttaa, että helppo romaani Kellontekijän tytär ei ole.
Kiinnostavia asioita Kellontekijän tyttäreen kuitenkin liittyy. Siinä on hyvää ajankuvaa, mielenkiintoisia henkilöitä ja ripaus mystisyyttä, kun yksi henkilöistä tarkastelee tapahtumia tavanomaista pidemmällä aikajänteellä. Lopussa tarinan lankoja sidotaan runsaudesta huolimatta onnistuneesti yhteen, ja Tiina toteaakin, että lukija kyllä saa palkintonsa, jos jaksaa lukea kirjan loppuun saakka.
 |
| Kirjankansibingossa tähti menee tällä kertaa ruutuun Romantiikka. Täyttä alkaa ruudukossa olla! |
Helmet 2019: 41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää. Tämä oli oikeastaan minulle sopiva ratkaisu, sillä mielestäni nykyajassa on varsinkin naisen hyvä elää, mutta olisihan tuo kiinnostavaa käydä kurkistamassa eri aikakausille. Onneksi aikamatkat ovat kirjallisuuden avulla hyvinkin mahdollisia.
Tämä kirja kiinnostaa kovasti ja sen mystisyys...
VastaaPoistaKannattaa tutustua, vaikka minä en ihan täysillä innostunutkaan.
PoistaOlen myös huomannut, että äänikirjoissa nuo aikasiirtymät ovat jotenkin hankalia hahmottaa, ellei sitten lukua ole huomaavaisesti otsikoitu niin että siitä tajuaa ajallisen siirtymän. Näin on kyllä tosi harvoin. :) Yleensä minulla tuleekin kuunneltua vähän "helpompia", yhden aikatason kirjoja. En oikein jaksa pinnistellä kuuntelemisen kanssa, olen sillä lailla vähän laiska äänikirjojen kuuntelija. :)
VastaaPoistaTästä tuli kyllä selkeästi tunne, että painettu kirja olisi toiminut paremmin. Kuuntelemista tosiaan helpottaisi lukujen otsikointi. Toki apua varmaan olisi siitäkin, jos ajatukset eivät lainkaan harhailisi kesken kuuntelun. :)
Poista