Siirry pääsisältöön

Malin Lindroth: Vanhapiika

"Yksinäisyys. Miltä se näyttää? Islannin laavakentältä. Ei puita, ei kasvillisuutta. Pelkkiä harmaan sävyjä, aukeaa, taivasta – kauempana ehkä jokunen hyisessä tuulessa tutiseva pieni pensas. Kerran olin siellä, Islannin kuumaisemassa. Otin lakeudella muutaman askeleen ja mielessäni välähti: niin, sehän olen minä! Juuri siltä yksinäisyyteni näyttää."
Malin Lindroth: Vanhapiika – Tahattomasti yksinäisen tarina
Atena 2019
Alkuteos Nuckan 2018
Suomentanut Hannimari Heino
115 sivua

Malin Lindrothin Vanhapiika on omakohtaisiin kokemuksiin perustuva teos siitä, mitä on olla yksinäinen nainen, vanhapiika, yhteiskunnassa, jonka perusyksikkö on pariskunta. Lindroth ottaa uudelleen käyttöön sanan vanhapiika, peilaa nykymaailman yksinäistä naista menneisyyden sisariinsa ja tuo esille kirkkaasti sen, mitä on olla nykyajan vanhapiika.

Monen muun tavoin myös Lindroth on toivonut löytävänsä rakkauden ja päätyvänsä parisuhteen. Hän on kyllä tavannut miehiä ja rakastunut – jokainen mies vain on sanonut hänelle ei.
Jos karsitaan käytännön asiat ja mennään vanhapiikuuden syvimpään ytimeen, kyse on – niin haluan väittää – ennen kaikkea siitä, että siinä joutuu käsittelemään kroonista torjutuksi tulemisen tunnetta.
Lindroth tuo esille ilmiön, josta mieluummin vaietaan. Säännönmukaistahan on se, että jokainen niin tahtova löytää romanttisen rakkauden. Yksinäisyydessä on jotain outoa, normeista poikkeavaa. Vanhapiikafobian rinnalle asettuvat parisuhteen ilmiöt, perheen perustaminen, pariskuntien yhteinen ajanvietto, eroamiset ja uudet rakastumiset – olennaistahan on eronkin jälkeen löytää uusi rakkaus. Eron hetkellä pelätään yksin jäämistä mutta montakaan ajatusta ei suoda heille, jotka ovat tahtomattaan yksin, joilta jää parisuhde väliin ja perhe perustamatta. Heidän äänensä Malin Lindroth haluaa nostaa esille, ja sen hän tekee tyylikkäästi ja älykkäästi.

Esseistinen Vanhapiika on avoin ja rehellinen tilitys siitä, mitä on olla sinkku aikana, jolloin sinkkuudesta tulee mieleen Hollywoodin kiillottama Sinkkuelämää-kuva – arkinen totuus on kuitenkin jotain kovin toisenlaista. Tahattomasti yksinäinen joutuu jatkuvasti kohtaamaan sen, miten hän ei riitä. Hän sopii kyllä ystäväksi ja oikolukijaksi mutta ei parisuhteeseen. Mitä on jatkuvasti huomata olevansa sopimaton, riittämätön?

Malin Lindroth kirjoittaa tärkeästä aiheesta erittäin hyvin. Lindrothin tarina koskettaa ja herättää ajatuksia. Lukijan itsensä ei tarvitse olla vanhapiika: suosittelisin kirjaa kenelle tahansa, sillä sen tarkasteleminen, miten parisuhde on kyseenalaistamaton normi, ei liene pahitteeksi kenellekään.
Haluamme, että meitä on kaksi. Meitä tulee olla kaksi. Meitä pitää olla kaksi. Sitä ajatusta jauhetaan joka ikisessä kahvihuoneessa, siitä rallatetaan joka ikisessä iskelmäkilpailussa ja siitä tehtaillaan mainoksia, leikkejä, taidetta, politiikkaa ja populaarikulttuuria vuorokauden kaikkina tunteina.
Malin Lindrothin teoksesta muissa blogeissa: SivutielläKirjat kertovat, Anun ihmeelliset matkat ja Reader, why did I marry him?

Helmet 2019 -lukuhaasteessa Vanhapiika asettuu kohtaan 37. Pienkustantamon julkaisu.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok