"Yksinäisyys. Miltä se näyttää? Islannin laavakentältä. Ei puita, ei kasvillisuutta. Pelkkiä harmaan sävyjä, aukeaa, taivasta – kauempana ehkä jokunen hyisessä tuulessa tutiseva pieni pensas. Kerran olin siellä, Islannin kuumaisemassa. Otin lakeudella muutaman askeleen ja mielessäni välähti: niin, sehän olen minä! Juuri siltä yksinäisyyteni näyttää."
Malin Lindrothin Vanhapiika on omakohtaisiin kokemuksiin perustuva teos siitä, mitä on olla yksinäinen nainen, vanhapiika, yhteiskunnassa, jonka perusyksikkö on pariskunta. Lindroth ottaa uudelleen käyttöön sanan vanhapiika, peilaa nykymaailman yksinäistä naista menneisyyden sisariinsa ja tuo esille kirkkaasti sen, mitä on olla nykyajan vanhapiika.
Monen muun tavoin myös Lindroth on toivonut löytävänsä rakkauden ja päätyvänsä parisuhteen. Hän on kyllä tavannut miehiä ja rakastunut – jokainen mies vain on sanonut hänelle ei.
Esseistinen Vanhapiika on avoin ja rehellinen tilitys siitä, mitä on olla sinkku aikana, jolloin sinkkuudesta tulee mieleen Hollywoodin kiillottama Sinkkuelämää-kuva – arkinen totuus on kuitenkin jotain kovin toisenlaista. Tahattomasti yksinäinen joutuu jatkuvasti kohtaamaan sen, miten hän ei riitä. Hän sopii kyllä ystäväksi ja oikolukijaksi mutta ei parisuhteeseen. Mitä on jatkuvasti huomata olevansa sopimaton, riittämätön?
Malin Lindroth kirjoittaa tärkeästä aiheesta erittäin hyvin. Lindrothin tarina koskettaa ja herättää ajatuksia. Lukijan itsensä ei tarvitse olla vanhapiika: suosittelisin kirjaa kenelle tahansa, sillä sen tarkasteleminen, miten parisuhde on kyseenalaistamaton normi, ei liene pahitteeksi kenellekään.
Helmet 2019 -lukuhaasteessa Vanhapiika asettuu kohtaan 37. Pienkustantamon julkaisu.
 |
| Malin Lindroth: Vanhapiika – Tahattomasti yksinäisen tarina Atena 2019 Alkuteos Nuckan 2018 Suomentanut Hannimari Heino 115 sivua |
Malin Lindrothin Vanhapiika on omakohtaisiin kokemuksiin perustuva teos siitä, mitä on olla yksinäinen nainen, vanhapiika, yhteiskunnassa, jonka perusyksikkö on pariskunta. Lindroth ottaa uudelleen käyttöön sanan vanhapiika, peilaa nykymaailman yksinäistä naista menneisyyden sisariinsa ja tuo esille kirkkaasti sen, mitä on olla nykyajan vanhapiika.
Monen muun tavoin myös Lindroth on toivonut löytävänsä rakkauden ja päätyvänsä parisuhteen. Hän on kyllä tavannut miehiä ja rakastunut – jokainen mies vain on sanonut hänelle ei.
Jos karsitaan käytännön asiat ja mennään vanhapiikuuden syvimpään ytimeen, kyse on – niin haluan väittää – ennen kaikkea siitä, että siinä joutuu käsittelemään kroonista torjutuksi tulemisen tunnetta.Lindroth tuo esille ilmiön, josta mieluummin vaietaan. Säännönmukaistahan on se, että jokainen niin tahtova löytää romanttisen rakkauden. Yksinäisyydessä on jotain outoa, normeista poikkeavaa. Vanhapiikafobian rinnalle asettuvat parisuhteen ilmiöt, perheen perustaminen, pariskuntien yhteinen ajanvietto, eroamiset ja uudet rakastumiset – olennaistahan on eronkin jälkeen löytää uusi rakkaus. Eron hetkellä pelätään yksin jäämistä mutta montakaan ajatusta ei suoda heille, jotka ovat tahtomattaan yksin, joilta jää parisuhde väliin ja perhe perustamatta. Heidän äänensä Malin Lindroth haluaa nostaa esille, ja sen hän tekee tyylikkäästi ja älykkäästi.
Esseistinen Vanhapiika on avoin ja rehellinen tilitys siitä, mitä on olla sinkku aikana, jolloin sinkkuudesta tulee mieleen Hollywoodin kiillottama Sinkkuelämää-kuva – arkinen totuus on kuitenkin jotain kovin toisenlaista. Tahattomasti yksinäinen joutuu jatkuvasti kohtaamaan sen, miten hän ei riitä. Hän sopii kyllä ystäväksi ja oikolukijaksi mutta ei parisuhteeseen. Mitä on jatkuvasti huomata olevansa sopimaton, riittämätön?
Malin Lindroth kirjoittaa tärkeästä aiheesta erittäin hyvin. Lindrothin tarina koskettaa ja herättää ajatuksia. Lukijan itsensä ei tarvitse olla vanhapiika: suosittelisin kirjaa kenelle tahansa, sillä sen tarkasteleminen, miten parisuhde on kyseenalaistamaton normi, ei liene pahitteeksi kenellekään.
Haluamme, että meitä on kaksi. Meitä tulee olla kaksi. Meitä pitää olla kaksi. Sitä ajatusta jauhetaan joka ikisessä kahvihuoneessa, siitä rallatetaan joka ikisessä iskelmäkilpailussa ja siitä tehtaillaan mainoksia, leikkejä, taidetta, politiikkaa ja populaarikulttuuria vuorokauden kaikkina tunteina.Malin Lindrothin teoksesta muissa blogeissa: Sivutiellä, Kirjat kertovat, Anun ihmeelliset matkat ja Reader, why did I marry him?
Helmet 2019 -lukuhaasteessa Vanhapiika asettuu kohtaan 37. Pienkustantamon julkaisu.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.