"Heather Marconi tunsi, kuinka hiljaisuus laskeutui kolmannen kellonsoiton jälkeen; oli kuin huopa olisi pudotettu pehmeästi Tranquillum Housen päälle. Oli outoa, kuinka käsinkosketeltavalta hiljaisuus tuntui."
Liane Moriartysta on viime vuosina tullut kirjailija, jonka teokset kuuluvat ehdottomasti lukulistalleni. Niinpä ilahduin, kun huomasin, että Moriartyn ystäville oli jälleen tulossa uutta luettavaa. Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista vieläpä saapui luettavakseni aika pian, kun kirjastosta sen varasin.
Tämän romaanin juju on siinä, että joukko erilaisia ihmisiä erilaisine haasteineen saapuu retriittiin, jota johtaa arvoituksellinen Maša. Omat haasteensa on hänelläkin, mutta niitä hän ei halua asiakkailleen paljastaa. Päinvastoin, Maša on kokenut jotain mullistavaa ja on kokemuksensa myötä päättänyt ryhtyä mullistamaan muidenkin elämiä. Tällä kertaa luvassa on jotain erityisen mullistavaa, kun Maša kokeilee henkilökuntineen aivan uudenlaista toimintaohjelmaa.
Retriittiin saapuvat vieraat eivät täysin tiedä, mitä tuleman pitää. Todennäköisesti kuumia lähteitä, hierontaa ja taideterapiaa. Ehkä varovaista paastoamista. Moni kuitenkin kokee karvaan yllätyksen, kun heti ensi alkuun edessä on kieltäymystä ja vanhoista tavoista irrottautumista. Matkan varrella itse kunkin salaisuudet alkavat nousta pintaan, ja viimein alkaa myös pidättyväisen johtajattaren pinnan alta löytyä muutakin kuin kiveä.
Liane Moriarty kirjoittaa sujuvasti ja viihdyttävästi, mutta jokin tässä kuitenkin tökkii. En oikein innostu kenestäkään henkilöstä, ja osa lukuisista hahmoista jää auttamatta varjoihin. Nykyihmisen haasteet ja ainainen kaipuu johonkin kietoutuvat kiinnostavasti jännitteiseen tunnelmaan, mutta jokin kokonaisuudesta jää puuttumaan. En intoudu mukaan vaan jään auttamatta katsomaan sivusta, mitä tapahtuu. Paljon tapahtuu, ja kiihtyvä meno on helppo nähdä elokuvallisena – en hämmästy, että Nicole Kidmanin tuotantoyhtiö on hankkinut kirjan elokuvaoikeudet.
Moriartyn romaanista ovat sanansa sanoneet myös ainakin Katja, Tiina, Leena, Arja ja Amma.
Keski-kirjastojen lukuhaaste: 8. Vuonna 2019 julkaistu kirja.
 |
| Liane Moriarty: Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista WSOY 2019 Alkuteos Nine perfect strangers 2018 Suomentanut Helene Bützow 455 sivua |
Liane Moriartysta on viime vuosina tullut kirjailija, jonka teokset kuuluvat ehdottomasti lukulistalleni. Niinpä ilahduin, kun huomasin, että Moriartyn ystäville oli jälleen tulossa uutta luettavaa. Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista vieläpä saapui luettavakseni aika pian, kun kirjastosta sen varasin.
Tämän romaanin juju on siinä, että joukko erilaisia ihmisiä erilaisine haasteineen saapuu retriittiin, jota johtaa arvoituksellinen Maša. Omat haasteensa on hänelläkin, mutta niitä hän ei halua asiakkailleen paljastaa. Päinvastoin, Maša on kokenut jotain mullistavaa ja on kokemuksensa myötä päättänyt ryhtyä mullistamaan muidenkin elämiä. Tällä kertaa luvassa on jotain erityisen mullistavaa, kun Maša kokeilee henkilökuntineen aivan uudenlaista toimintaohjelmaa.
Retriittiin saapuvat vieraat eivät täysin tiedä, mitä tuleman pitää. Todennäköisesti kuumia lähteitä, hierontaa ja taideterapiaa. Ehkä varovaista paastoamista. Moni kuitenkin kokee karvaan yllätyksen, kun heti ensi alkuun edessä on kieltäymystä ja vanhoista tavoista irrottautumista. Matkan varrella itse kunkin salaisuudet alkavat nousta pintaan, ja viimein alkaa myös pidättyväisen johtajattaren pinnan alta löytyä muutakin kuin kiveä.
Liane Moriarty kirjoittaa sujuvasti ja viihdyttävästi, mutta jokin tässä kuitenkin tökkii. En oikein innostu kenestäkään henkilöstä, ja osa lukuisista hahmoista jää auttamatta varjoihin. Nykyihmisen haasteet ja ainainen kaipuu johonkin kietoutuvat kiinnostavasti jännitteiseen tunnelmaan, mutta jokin kokonaisuudesta jää puuttumaan. En intoudu mukaan vaan jään auttamatta katsomaan sivusta, mitä tapahtuu. Paljon tapahtuu, ja kiihtyvä meno on helppo nähdä elokuvallisena – en hämmästy, että Nicole Kidmanin tuotantoyhtiö on hankkinut kirjan elokuvaoikeudet.
 |
| Kirjankansibingo alkaa olla kahta ruutua vaille valmis! Tällä kertaa tähti lempivärin kohdalle: kansikuvan kivissä on useita minua miellyttäviä värejä, joten en joutunut valitsemaan vain yhtä. |
Moriartyn romaanista ovat sanansa sanoneet myös ainakin Katja, Tiina, Leena, Arja ja Amma.
Keski-kirjastojen lukuhaaste: 8. Vuonna 2019 julkaistu kirja.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!