"Islannissa saadaan paljon lapsia, mutta äitiys tai isyys ei ole täällä mitenkään merkittävä juttu. Kun miehestä tulee isä tai naisesta äiti, heidän päälleen ei laskeudu mystistä vanhemmuuden verhoa, joka tekisi heistä jotenkin ainutlaatuisella tavalla erityisiä. Herkempiä, viisaampia, vajaampia tai palvottavampia. – – Lapsiperhe-elämään suhtaudutaan kuten Islannissa elämään ylipäätään: käytännönläheisesti, ratkaisukeskeisesti ja maailman parhauden mentaliteettia ympärilleen suihkuttaen."
Satu Rämö ammentaa jälleen nykyisestä kotimaastaan Islannista, mikä oli minulle ilahduttava uutinen – sen verran paljon pidin Rämön teoksesta Islantilainen voittaa aina (WSOY 2015). Ihastuttava sukellus Islantiin on tarjolla tässäkin teoksessa, joka keskittyy islantilaiseen perhe-elämään ja arkeen avaten samalla sitä, mistä syntyy islantilainen onnellisuus.
Myönteinen vaikutelma Islannista ja islantilaisista tosiaan syntyy. Maan nuoret eivät juuri aiheuta harmia, saarivaltio on tasa-arvoinen ja ihmiset pitävät huolta toisistaan. Naiset ja miehet jakavat vastuun kodista ja perheet saavat tukea suvulta, kun sitä tarvitsevat. Mutkattomassa yhteisössä ei tarvitse pelätä, että tulisi nolanneeksi itsensä, kun turhantarkkoja sääntöjä ei ole.
Tuttuun tapaansa Satu Rämö kirjoittaa elävästi ja vetävästi. Teoksella on paljon annettavaa kenelle tahansa, sillä fokus ei ole pelkästään lapsiperhe-elämässä. Islantilainen kodinonni kertoo islantilaisyhteiskunnasta kiinnostavasti ja ajatuksia herättäen. Into matkustaa omaperäiseen saarivaltioon ei tämän(kään) kirjan myötä varsinaisesti heikkene.
Matkalla eteenpäin maistelee sekä Islantilaista kodinonnea että islantilaista olutta. Henna puolestaan ideoi aiheita uusille Islanti-kirjoille.
Helmet 2018: 26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt.
Kirjankansibingo: Perhe.
 |
| Satu Rämö: Islantilainen kodinonni (WSOY 2018) 194 sivua Äänikirjan lukija Sanna Majuri Kesto 4 t 18 min. |
Satu Rämö ammentaa jälleen nykyisestä kotimaastaan Islannista, mikä oli minulle ilahduttava uutinen – sen verran paljon pidin Rämön teoksesta Islantilainen voittaa aina (WSOY 2015). Ihastuttava sukellus Islantiin on tarjolla tässäkin teoksessa, joka keskittyy islantilaiseen perhe-elämään ja arkeen avaten samalla sitä, mistä syntyy islantilainen onnellisuus.
Myönteinen vaikutelma Islannista ja islantilaisista tosiaan syntyy. Maan nuoret eivät juuri aiheuta harmia, saarivaltio on tasa-arvoinen ja ihmiset pitävät huolta toisistaan. Naiset ja miehet jakavat vastuun kodista ja perheet saavat tukea suvulta, kun sitä tarvitsevat. Mutkattomassa yhteisössä ei tarvitse pelätä, että tulisi nolanneeksi itsensä, kun turhantarkkoja sääntöjä ei ole.
On helpottavaa, kun saa olla juuri niin juntti kuin oikeastikin on.Aivan varjoton ei toki tämäkään paratiisi ole. Eläminen Islannissa on kallista, vanhempainvapaat ovat enintään yhdeksän kuukautta eikä lapsilisiä juuri saa. Suomalaista ylpeydenaihetta äitiyspakkausta ei Islannissa tunneta ja kouluruoka maksaa. Kaikilla ei suinkaan mene hyvin, vaikka monet tavat ja käytänteet ovat sellaisia, että niistä voisi hyvinvaltio Suomikin ottaa mallia.
Tuttuun tapaansa Satu Rämö kirjoittaa elävästi ja vetävästi. Teoksella on paljon annettavaa kenelle tahansa, sillä fokus ei ole pelkästään lapsiperhe-elämässä. Islantilainen kodinonni kertoo islantilaisyhteiskunnasta kiinnostavasti ja ajatuksia herättäen. Into matkustaa omaperäiseen saarivaltioon ei tämän(kään) kirjan myötä varsinaisesti heikkene.
Matkalla eteenpäin maistelee sekä Islantilaista kodinonnea että islantilaista olutta. Henna puolestaan ideoi aiheita uusille Islanti-kirjoille.
Helmet 2018: 26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt.
Kirjankansibingo: Perhe.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.