Siirry pääsisältöön

Satu Rämö: Islantilainen kodinonni

"Islannissa saadaan paljon lapsia, mutta äitiys tai isyys ei ole täällä mitenkään merkittävä juttu. Kun miehestä tulee isä tai naisesta äiti, heidän päälleen ei laskeudu mystistä vanhemmuuden verhoa, joka tekisi heistä jotenkin ainutlaatuisella tavalla erityisiä. Herkempiä, viisaampia, vajaampia tai palvottavampia. – – Lapsiperhe-elämään suhtaudutaan kuten Islannissa elämään ylipäätään: käytännönläheisesti, ratkaisukeskeisesti ja maailman parhauden mentaliteettia ympärilleen suihkuttaen."

Satu Rämö:
Islantilainen kodinonni
(WSOY 2018)
194 sivua
Äänikirjan lukija Sanna Majuri
Kesto 4 t 18 min.

Satu Rämö ammentaa jälleen nykyisestä kotimaastaan Islannista, mikä oli minulle ilahduttava uutinen – sen verran paljon pidin Rämön teoksesta Islantilainen voittaa aina (WSOY 2015). Ihastuttava sukellus Islantiin on tarjolla tässäkin teoksessa, joka keskittyy islantilaiseen perhe-elämään ja arkeen avaten samalla sitä, mistä syntyy islantilainen onnellisuus.

Myönteinen vaikutelma Islannista ja islantilaisista tosiaan syntyy. Maan nuoret eivät juuri aiheuta harmia, saarivaltio on tasa-arvoinen ja ihmiset pitävät huolta toisistaan. Naiset ja miehet jakavat vastuun kodista ja perheet saavat tukea suvulta, kun sitä tarvitsevat. Mutkattomassa yhteisössä ei tarvitse pelätä, että tulisi nolanneeksi itsensä, kun turhantarkkoja sääntöjä ei ole.
On helpottavaa, kun saa olla juuri niin juntti kuin oikeastikin on.
Aivan varjoton ei toki tämäkään paratiisi ole. Eläminen Islannissa on kallista, vanhempainvapaat ovat enintään yhdeksän kuukautta eikä lapsilisiä juuri saa. Suomalaista ylpeydenaihetta äitiyspakkausta ei Islannissa tunneta ja kouluruoka maksaa. Kaikilla ei suinkaan mene hyvin, vaikka monet tavat ja käytänteet ovat sellaisia, että niistä voisi hyvinvaltio Suomikin ottaa mallia.

Tuttuun tapaansa Satu Rämö kirjoittaa elävästi ja vetävästi. Teoksella on paljon annettavaa kenelle tahansa, sillä fokus ei ole pelkästään lapsiperhe-elämässä. Islantilainen kodinonni kertoo islantilaisyhteiskunnasta kiinnostavasti ja ajatuksia herättäen. Into matkustaa omaperäiseen saarivaltioon ei tämän(kään) kirjan myötä varsinaisesti heikkene.

Matkalla eteenpäin maistelee sekä Islantilaista kodinonnea että islantilaista olutta. Henna puolestaan ideoi aiheita uusille Islanti-kirjoille.

Helmet 2018: 26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt.

Kirjankansibingo: Perhe.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii