Siirry pääsisältöön

Olli Jalonen: Taivaanpallo

"En ole kotona tietänyt mitä nyt tiedän. Kun katselee satamalaiturilta kun laiva keinahtelee matkan päässä, näkee minkälainen se ulkoa on mutta sisältä ja vesirajan alta ei tiedä. Vasta kun tietää niin voi tietää ettei ole mitään tietänytkään.
Vaikka olisin tietänyt edeltä olisin kuitenkin lähtenyt."

Olli Jalonen: Taivaanpallo
(Otava 2018)
461 sivua
Äänikirjan lukija Aku Laitinen
Kesto 13 tuntia.

Olli Jalosen Taivaanpallo kuljettaa lukijaa maalla, merellä ja ilmassa. Eksoottiselta Saint Helenan saarelta matkataan Lontooseen, ja se, mitä taivaalla tapahtuu, on merkittävää siinä missä maallisemmatkin asiat.

Tarinan päähenkilö ja pääasiallinen kertoja on nuori poika, Angus, jonka isä on kuollut. Pojan perhe ei kuulu kotisaaren parempiosaisiin eikä olemista juuri helpota äidin vierelle asettuva pastori eikä isosisko, joka saa aviottoman lapsen. Kun tunnelma Saint Helenalla kiristyy, on pojan määrä lähteä viemään viestiä vanhempiensa kotimaahan. Voisiko saarella vieraillut Edmond Halley Lontoossa olla perheelle avuksi? Olisiko oppineesta miehestä tukea ja turvaa nuorelle pojalle?

Ennen kuin vastauksia kysymyksiin saadaan, matkustetaan pitkään merillä kohti Lontoota. Myrskyä ja vastuksia matkalla riittää, mutta lopulta poika pääsee perille määränpäähänsä. "Jamssikepiksi" haukuttu poika on aivan omanlaisensa selviytyjä, joka harjoittaa näköään purjeneulanteräväksi, herättää epäilyksiä ja kumoaa niitä. Vaikka katse on terävä, hän näkee monia asioita lapsen silmin, ihastuttavan naiivisti ja lapsenuskoisesti – ja hyvä niin!

Myönnän, että minulla oli paikoin epäilykseni tarinan suhteen. Jaksaako juoni vetää, kantaako pojan tarina? Kyllä ja kyllä, on lopulta vastaus. Ehkä paikoin juonenveto hidastuu mutta Taivaanpallossa on niin paljon hyvää, että lukukokemuksesta muodostuu voittopuolisesti hyvä, suorastaan mainio.

Romaanin ajankuvaa Jalonen rakentaa niin taidokkaasti, että välillä joudun muistuttamaan itseäni, että kirja tosiaan on kirjoitettu nykyaikana. Samalla tarinassa on viehättävää ajattomuutta. Anguksen ääni on sekin viehättävä, ja kiltin pojan maailmankuva on virkistävä aikana, jona moni keskittyy huutamaan ääneen omia totuuksiaan välittämättä siitä, tuleeko loukanneeksi toisia vai ei. Jonkinlaiseksi kiltteyden ja hyvyyden puolustuspuheeksikin Taivaanpallo mielessäni asettuu.

Jalosen romaani on moninainen, ja tuntuu, että ihan kaikkea ei voi yhdellä lukukerralla tavoittaa. Tärkeää on tieto ja sen merkitys muuttuvassa maailmassa. Lisäksi yksi keskeisiä teemoja on mielestäni eriarvoisuus ja se, miten aikojen muuttuessa ylöspäin – kohti taivasta – voi ponnistaa sekin, jonka lähtökohdat eivät ole parhaat mahdolliset.

Helmet 2018: 47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta.

Kirjankansibingo: Veden olomuoto.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok