"Kun punainen valo syttyy maalin takana, aikuiset ihmiset kaatuilevat toistensa päälle. Sponsorit kilauttavat kahvikuppinsa yhteen penkkirivien yli yrittäessään tehdä ylävitosia. Kaksi viisitoistavuotiasta tyttöä kaataa kahvilan silkasta riemusta, ja vanha edustusjoukkueen valmentaja, joka ei milloinkaan naura, istuu katsomon korkeimmalla penkkirivillä ja nauraa."
Fredrik Backmanin romaani Kiekkokaupunki kertoo kuvitteellisesta Björnstadin pikkukaupungista, joka elää jääkiekosta ja jääkiekolle. Jääkiekko on koko kaupungin suuri puheenaihe ja kerronnan alkupiste onkin siinä, kun kaikki odottavat Björnstad Hockeyn juniorijoukkueen pelaamista Ruotsin korkeimman nuorisosarjan semifinaalissa. Peli ei olisi kovin tärkeä, ellei kyseessä olisi Björnstad, kaupunki, jossa oikeastaan jokainen on jotenkin yhteydessä jääkiekkoon, pitipä siitä tai ei.
Romaanissa on useita henkilöitä, jotka linkittyvät kiekkoiluun tavalla tai toisella. 15-vuotiaan Mayan isä on Björnstadin urheilukohtaja ja entinen kiekkotähti. Kevin puolestaan voi olla tuleva kiekkotähti – ainakin juniorijoukkueen tähti hän jo onkin. Amat taas toivoo olevansa jonakin päivänä jääkiekkotähti vaikka joutuukin tällä hetkellä tyytymään sivuosaan. Sama pätee suhteessa Mayaan, jota Amat ihailee kaukaa.
Maya ei välitä jääkiekosta toisin kuin paras ystävänsä Ana. Peli nousee kuitenkin tärkeään osaan, kun nuorten ihmisten illanvietossa tapahtuu jotain, mitä ei pitäisi. Tapahtumien selvittelyssä tärkeää tuntuu olevan jääkiekko, ja kun kaikki eivät asetakaan peliä etusijalle ihmisten sijaan, on kaaos valmis.
Kiekkokaupunki kertoo tiiviistä yhteisöstä, joka pyörii jääkiekon ympärillä. Peli voisi olla kaikkia yhdistävä tekijä onnelliseen loppuun saakka, ellei yksi pelaaja toimisi kertakaikkisen väärin. Yhteisö jakautuu eri suuntiin repiviin voimiin, kun toisten mielestä jääkiekko oikeuttaa vääriäkin tekoja, toisten mielestä ei. Keskeistä on, ketä uskotaan ja ketä tuetaan, keneen luotetaan ja kenelle käännetään selkä.
Minut Kiekkokaupunki yllätti positiivisesti. Tarina yhdistää onnistuneesti huumoria ja syvyyttä. Kuunnellessa välillä nauratti ja välillä itketti, joskus kiukutti ja joskus säälitti. Sujuvasanainen ja jäntevästi etenevä kertomus toimii hyvin, osaa olla sortumatta helppoihin pumpulipilviratkaisuihin ja on sekä elämänmakuinen että uskottava.
Fredrik Backmanin romaanista ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Jokke ja Jeolsa.
Helmet 2018: 44. Kirja liittyy johonkin peliin.
Oksan hyllyltä -blogin Kirjankansibingo käynnistyy minun osaltani nyt. Kiekkokaupungilla kuittaan kohdan sininen ja vihreä.
 |
| Fredrik Backman: Kiekkokaupunki (Otava 2017) Alkuteos Björnstad 2016 Suomentanut Riie Heikkilä 461 sivua Äänikirjan lukija Aku Laitinen Kesto 14 t 56 min. |
Fredrik Backmanin romaani Kiekkokaupunki kertoo kuvitteellisesta Björnstadin pikkukaupungista, joka elää jääkiekosta ja jääkiekolle. Jääkiekko on koko kaupungin suuri puheenaihe ja kerronnan alkupiste onkin siinä, kun kaikki odottavat Björnstad Hockeyn juniorijoukkueen pelaamista Ruotsin korkeimman nuorisosarjan semifinaalissa. Peli ei olisi kovin tärkeä, ellei kyseessä olisi Björnstad, kaupunki, jossa oikeastaan jokainen on jotenkin yhteydessä jääkiekkoon, pitipä siitä tai ei.
Romaanissa on useita henkilöitä, jotka linkittyvät kiekkoiluun tavalla tai toisella. 15-vuotiaan Mayan isä on Björnstadin urheilukohtaja ja entinen kiekkotähti. Kevin puolestaan voi olla tuleva kiekkotähti – ainakin juniorijoukkueen tähti hän jo onkin. Amat taas toivoo olevansa jonakin päivänä jääkiekkotähti vaikka joutuukin tällä hetkellä tyytymään sivuosaan. Sama pätee suhteessa Mayaan, jota Amat ihailee kaukaa.
Maya ei välitä jääkiekosta toisin kuin paras ystävänsä Ana. Peli nousee kuitenkin tärkeään osaan, kun nuorten ihmisten illanvietossa tapahtuu jotain, mitä ei pitäisi. Tapahtumien selvittelyssä tärkeää tuntuu olevan jääkiekko, ja kun kaikki eivät asetakaan peliä etusijalle ihmisten sijaan, on kaaos valmis.
Kiekkokaupunki kertoo tiiviistä yhteisöstä, joka pyörii jääkiekon ympärillä. Peli voisi olla kaikkia yhdistävä tekijä onnelliseen loppuun saakka, ellei yksi pelaaja toimisi kertakaikkisen väärin. Yhteisö jakautuu eri suuntiin repiviin voimiin, kun toisten mielestä jääkiekko oikeuttaa vääriäkin tekoja, toisten mielestä ei. Keskeistä on, ketä uskotaan ja ketä tuetaan, keneen luotetaan ja kenelle käännetään selkä.
Minut Kiekkokaupunki yllätti positiivisesti. Tarina yhdistää onnistuneesti huumoria ja syvyyttä. Kuunnellessa välillä nauratti ja välillä itketti, joskus kiukutti ja joskus säälitti. Sujuvasanainen ja jäntevästi etenevä kertomus toimii hyvin, osaa olla sortumatta helppoihin pumpulipilviratkaisuihin ja on sekä elämänmakuinen että uskottava.
Fredrik Backmanin romaanista ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Jokke ja Jeolsa.
Helmet 2018: 44. Kirja liittyy johonkin peliin.
Oksan hyllyltä -blogin Kirjankansibingo käynnistyy minun osaltani nyt. Kiekkokaupungilla kuittaan kohdan sininen ja vihreä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!