"–Mitä sinä oikein teet päivät pitkät?
– Annan terapiaa, vastaan ylpeänä.
– Kenelle?
– Ihmisille. Netissä.
– Ai.
– Ja opiskelen ranskaa netissä. Ja pelaan shakkia, lisään.
– Netissä?
– Netissä.
Hän pyörittää sormeaan viinin vuorovesirajaa pitkin.
– Eli internet, hän sanoo, on tavallaan niin kuin sinun ikkunasi ulkomaailmaan.
– No, niin on myös tuo oikea ikkuna, viittaan kohti hänen takanaan olevan lasin avaruutta."
Anna Fox on lukittautunut neljän seinän sisälle. Ei omasta vapaasta tahdostaan vaan siksi, koska hän kärsii agorafobiasta eikä pysty menemään ulos, vaikka haluaisi. Arki on pitänyt järjestää eräiden reunaehtojen mukaisesti siten, että lastenpsykologina toimiva nainen voi pysyä sisätiloissa.
On selvää, että päiviin pitää löytää monenlaista täytettä, kun elämä rajoittuu asunnon seinien rajaamaan tilaan. Anna täyttää päivänsä katsomalla musta-valkoelokuvia, nappailemalla lääkkeitä ja juomalla hyvää merlot-punaviiniä. Lisäksi hän pitää silmällä naapureitaan ja näkee eräänä päivänä jotain järkyttävää: naapurin Jane-rouva saa puukosta ja katoaa sen jälkeen täysin.
On selvää, että naapurissa on jotain epämääräistä meneillään. Valitettavasti vain on niin, että päihde- ja mielenterveysongelmainen ei ole kovin uskottava, ja kun naapurista ei näytäkään kukaan kadonneen, vaikuttaa Anna lähinnä säälittävältä juopolta, joka näkee harhoja.
Tarinassa on oikeastaan kaksi merkittävää kysymystä: Mitä naapurissa tapahtui? Entä mitä tapahtui Annalle, joka vielä vuosi aiemmin eli normaalia elämää ja kykeni poistumaan kotoaan ihmisten ilmoille?
Kysymyksiin saadaan kyllä lopulta vastauksia. Hieman liian pitkitetyn alkuosan jälkeen alkaa selvitä, paljonkin, ja viimein päästään lopputulemaan, joka onnistui ainakin minut yllättämään varsin vakuuttavasti. Tarina pitää otteessaan ja herättää tunteita.
Vaikka Anna ei varsinaisesti ole sankariainesta, on hänessä jotain, mikä vetoaa. Kotiinsa jumiutuneen naisen mielentilaa kuvataan uskottavasti ja Anna herättää myötätuntoa, vaikka välillä tekisi mieli käskeä kiertämään pullon korkki kiinni. Kun Annan menneisyydestä löytyy tragedia ja varsin pätevä syy mielen rikkoutumiseen, ymmärtää häntä vielä hitusen enemmän.
Helmet 2018 -lukuhaasteesta oli helppoa valita kohta 24. Surullinen kirja. Jo pelkästään se, että joku on niin särkynyt ettei pysty poistumaan kotoaan, on murheellista. Surullisia ovat myös syyt.
Tämän psykologisen trillerin myötä osallistun kirjablogien dekkariviikkoon, jota emännöi Yöpöydän kirjat -blogi.
Kirjasta muualla: Kirja vieköön!, Leena Lumi, Rakkaudesta kirjoihin ja Kirjasähkökäyrä.
– Annan terapiaa, vastaan ylpeänä.
– Kenelle?
– Ihmisille. Netissä.
– Ai.
– Ja opiskelen ranskaa netissä. Ja pelaan shakkia, lisään.
– Netissä?
– Netissä.
Hän pyörittää sormeaan viinin vuorovesirajaa pitkin.
– Eli internet, hän sanoo, on tavallaan niin kuin sinun ikkunasi ulkomaailmaan.
– No, niin on myös tuo oikea ikkuna, viittaan kohti hänen takanaan olevan lasin avaruutta."
A. J. Finn: Nainen ikkunassa (Otava 2018) Alkuteos The woman in the window Suomentanut Jaakko Kankaanpää 461 sivua Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn Kesto 13 tuntia 9 minuuttia. |
Anna Fox on lukittautunut neljän seinän sisälle. Ei omasta vapaasta tahdostaan vaan siksi, koska hän kärsii agorafobiasta eikä pysty menemään ulos, vaikka haluaisi. Arki on pitänyt järjestää eräiden reunaehtojen mukaisesti siten, että lastenpsykologina toimiva nainen voi pysyä sisätiloissa.
On selvää, että päiviin pitää löytää monenlaista täytettä, kun elämä rajoittuu asunnon seinien rajaamaan tilaan. Anna täyttää päivänsä katsomalla musta-valkoelokuvia, nappailemalla lääkkeitä ja juomalla hyvää merlot-punaviiniä. Lisäksi hän pitää silmällä naapureitaan ja näkee eräänä päivänä jotain järkyttävää: naapurin Jane-rouva saa puukosta ja katoaa sen jälkeen täysin.
On selvää, että naapurissa on jotain epämääräistä meneillään. Valitettavasti vain on niin, että päihde- ja mielenterveysongelmainen ei ole kovin uskottava, ja kun naapurista ei näytäkään kukaan kadonneen, vaikuttaa Anna lähinnä säälittävältä juopolta, joka näkee harhoja.
Tarinassa on oikeastaan kaksi merkittävää kysymystä: Mitä naapurissa tapahtui? Entä mitä tapahtui Annalle, joka vielä vuosi aiemmin eli normaalia elämää ja kykeni poistumaan kotoaan ihmisten ilmoille?
Kysymyksiin saadaan kyllä lopulta vastauksia. Hieman liian pitkitetyn alkuosan jälkeen alkaa selvitä, paljonkin, ja viimein päästään lopputulemaan, joka onnistui ainakin minut yllättämään varsin vakuuttavasti. Tarina pitää otteessaan ja herättää tunteita.
Vaikka Anna ei varsinaisesti ole sankariainesta, on hänessä jotain, mikä vetoaa. Kotiinsa jumiutuneen naisen mielentilaa kuvataan uskottavasti ja Anna herättää myötätuntoa, vaikka välillä tekisi mieli käskeä kiertämään pullon korkki kiinni. Kun Annan menneisyydestä löytyy tragedia ja varsin pätevä syy mielen rikkoutumiseen, ymmärtää häntä vielä hitusen enemmän.
Helmet 2018 -lukuhaasteesta oli helppoa valita kohta 24. Surullinen kirja. Jo pelkästään se, että joku on niin särkynyt ettei pysty poistumaan kotoaan, on murheellista. Surullisia ovat myös syyt.
Tämän psykologisen trillerin myötä osallistun kirjablogien dekkariviikkoon, jota emännöi Yöpöydän kirjat -blogi.
Kirjasta muualla: Kirja vieköön!, Leena Lumi, Rakkaudesta kirjoihin ja Kirjasähkökäyrä.
Tässä oli kyllä monenlaisia käänteitä ja yllätyksiä. Myös hidas tahti oli perusteltua. Jännitys oli tiivistä ja kiehtovaa ilman vauhtia ja väkivaltakohtauksia.
VastaaPoistaNo kyllä, hitaus ei häirinnyt lainkaan. Oikeastaan se oli enemmänkin hyväksi.
PoistaNainen ikkunassa kirja tuntuu jatkuvasti tulevan minua vastaan. Kerran aloitin sen kuuntelun äänikirjana, mutta varmasti sellainen, josta saa lukemalla paljon enemmän irti. Hyvä blogikirjoitus! Täytyy tarttua kirjaan, kun on seuraavan kerran aikaa lukulistalla :-)
VastaaPoistaMinulle tämä kyllä toimi äänikirjanakin. Voi kuitenkin olla, että perinteinen lukeminen antaa vielä enemmän.
PoistaTämä on hyvä, joten ei ihme, että suosion huomaa monessa.
VastaaPoista<3
On tosiaan. <3
Poista