Siirry pääsisältöön

Hannele Mikaela Taivassalo & Catherine Anyango Grünewald: Scandorama

Hannele Mikaela Taivassalo &
Catherine Anyango Grünewald:
Scandorama
Teos (2018)
Suomentanut Raija Rintamäki
64 sivua

Hannele Mikaela Taivassalon kirjoittama ja Catherine Anyango Grünewaldin kuvittama sarjakuvaromaani Scandorama herätti kiinnostukseni heti, kun teoksesta kuulin. En ole aiemmin törmännyt dystopiaan sarjakuvissa.

Sarjakuvaromaani kertoo voimakkaasti kahteen kastiin jakautuneista ihmisistä. Stohome on paikka, mihin halutaan, mutta eliitin asuinsijoille ei kuka tahansa pääse. Lahden toisella puolella sijaitsee Helsingy City, joka on rapistunut ja parhaat päivänsä nähnyt – siis Stohomen vastakohta. Siellä asuu Miskatt, joka on naisen ja kissan hybridi. Hän saa tehtäväkseen hakea paenneet kaksoset Arktikselta ja saa seurakseen Gustafin, joka on Miskattin tavoin joutunut geenikokeiluihin.

Kuvitusta.

Scandoramassa on vaikuttava tunnelma, joka jää päällimmäiseksi mieleen ja johon olisin mielelläni uppoutunut enemmänkin. Muutoinkin olisin toivonut enemmän tilaa uppoutumiselle: nyt jäi tunne, että asioiden äärelle ei maltettu riittävästi pysähtyä, kun oli jo kiire eteenpäin. Ehkä en ole riittävän nokkela täyttämään aukkoja – Omppu puolestaan sai tarinasta runsaasti irti.

Heidi miettii, josko Scandoramalle olisi jatkoa suunnitteilla – sepä olisikin hyvä uutinen, sen verran kiinnostava tämä tarina on!

Helmet 2018: 12. Sarjakuvaromaani.
Kirjankansibingo: Kaupunki.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…