Siirry pääsisältöön

Rosie Walsh: Hän lupasi soittaa

"– Hänelle on tapahtunut jotakin kauheaa.
– Niin kuin mitä muka?
– Niin kuin että hän on kuollut. Tai ehkä ei kuollut, vaikka miksi ei. Minun mummini otti ja kuoli 44-vuotiaana."

Rosie Walsh:
Hän lupasi soittaa
(Otava 2018)
Alkuteos The man who didn't call
Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom
333 sivua
Äänikirjan lukija Meri Nenonen
Kesto 9 tuntia 29 minuuttia.

Storytelin valikoimista silmiin osui Rosie Walshin kirja Hän lupasi soittaa, joka ensi alkuun kuulosti jännityskertomuksen ja jonkinlaisen romanttisen tarinan risteymältä. Ajan mittaan kävi ilmi, että enemmän on kyse jälkimmäisestä. Onneksi romaani ei kuitenkaan ole hattaranhöttöinen vaan ainakin minua tarina onnistui johdattamaan harhaan hyvän matkaa, ennen kuin asioiden laita alkoi selvitä. Siinä mielessä romaanissa siis on hyvää jännitettä.

Päähenkilö on Sarah, joka tapaa englantilaisella maaseudulla Eddien. Pariskunta viettää yhdessä unohtumattoman viikon, jonka jälkeen tiet erkanevat. Eddie lupaa soittaa Sarahille mutta yllättäen hänestä ei kuulukaan mitään. Sarah huolestuu ja yrittää löytää miehen mutta saakin neuvoja jättää uusi rakkaus rauhaan. Mistä oikein on kysymys?

Vähitellen selviää, että Sarah kantaa mukanaan muistoa vuosien takaisesta murheellisesta tapahtumasta. Viimein selviää myös, että pariskunnan tiet ovat kohdanneet jo vuosia sitten. Olennainen kysymys on, onko Sarahilla ja Eddiellä nykyisyyttä menneisyyden tapahtumien varjossa.

Aika paljon tarinassa on romanttiseen kirjallisuuteen kuuluvia kliseitä ja ennalta-arvattavuutta. Rakenne ei oikein minua miellytä, kun liikkeelle lähdetään suoraan siitä, että Sarah haikailee Eddien perään ilman, että lukija ehtii tutustua kunnolla kumpaankaan. Loppuosa puolestaan tuntuu loikkimiselta, kuin tarinan päättämisessä olisi tullut kiire.

Hän lupasi soittaa on kuitenkin erinomainen valinta romanttisen kirjallisuuden ystäville. Ja heille, joiden suhde romantiikkaan on korkeintaan kaverillinen, Rosie Walshin romaani voi olla mainio valinta, koska kliseitä myös rikotaan eikä tarina ole aivan suoraviivainen.

Heidi piti tarinasta paljon ja Mervi määrittelee romaanin laadukkaaksi hömpäksi.

Helmet 2018: 41. Valitse kirja sattumanvaraisesti.

Kirjankansibingo: kukkia.


Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…