Siirry pääsisältöön

Rosie Walsh: Hän lupasi soittaa

"– Hänelle on tapahtunut jotakin kauheaa.
– Niin kuin mitä muka?
– Niin kuin että hän on kuollut. Tai ehkä ei kuollut, vaikka miksi ei. Minun mummini otti ja kuoli 44-vuotiaana."

Rosie Walsh:
Hän lupasi soittaa
(Otava 2018)
Alkuteos The man who didn't call
Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom
333 sivua
Äänikirjan lukija Meri Nenonen
Kesto 9 tuntia 29 minuuttia.

Storytelin valikoimista silmiin osui Rosie Walshin kirja Hän lupasi soittaa, joka ensi alkuun kuulosti jännityskertomuksen ja jonkinlaisen romanttisen tarinan risteymältä. Ajan mittaan kävi ilmi, että enemmän on kyse jälkimmäisestä. Onneksi romaani ei kuitenkaan ole hattaranhöttöinen vaan ainakin minua tarina onnistui johdattamaan harhaan hyvän matkaa, ennen kuin asioiden laita alkoi selvitä. Siinä mielessä romaanissa siis on hyvää jännitettä.

Päähenkilö on Sarah, joka tapaa englantilaisella maaseudulla Eddien. Pariskunta viettää yhdessä unohtumattoman viikon, jonka jälkeen tiet erkanevat. Eddie lupaa soittaa Sarahille mutta yllättäen hänestä ei kuulukaan mitään. Sarah huolestuu ja yrittää löytää miehen mutta saakin neuvoja jättää uusi rakkaus rauhaan. Mistä oikein on kysymys?

Vähitellen selviää, että Sarah kantaa mukanaan muistoa vuosien takaisesta murheellisesta tapahtumasta. Viimein selviää myös, että pariskunnan tiet ovat kohdanneet jo vuosia sitten. Olennainen kysymys on, onko Sarahilla ja Eddiellä nykyisyyttä menneisyyden tapahtumien varjossa.

Aika paljon tarinassa on romanttiseen kirjallisuuteen kuuluvia kliseitä ja ennalta-arvattavuutta. Rakenne ei oikein minua miellytä, kun liikkeelle lähdetään suoraan siitä, että Sarah haikailee Eddien perään ilman, että lukija ehtii tutustua kunnolla kumpaankaan. Loppuosa puolestaan tuntuu loikkimiselta, kuin tarinan päättämisessä olisi tullut kiire.

Hän lupasi soittaa on kuitenkin erinomainen valinta romanttisen kirjallisuuden ystäville. Ja heille, joiden suhde romantiikkaan on korkeintaan kaverillinen, Rosie Walshin romaani voi olla mainio valinta, koska kliseitä myös rikotaan eikä tarina ole aivan suoraviivainen.

Heidi piti tarinasta paljon ja Mervi määrittelee romaanin laadukkaaksi hömpäksi.

Helmet 2018: 41. Valitse kirja sattumanvaraisesti.

Kirjankansibingo: kukkia.


Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o