Siirry pääsisältöön

J. S. Monroe: Löydä minut

"Nainen kääntyy katsomaan, silmät pyöreinä säikähdyksestä. Onko se Rosa? Jar ei ole enää varma. Ilmeessä ei näy tunnistamisen häivääkään, ei pienintäkään tietoisuutta siitä, kuka Jar on, siitä että he kerran rakastivat toisiaan yli kaiken."

J. S. Monroe: Löydä minut
(Tammi 2018)
Alkuteos Find Me
Suomentanut Arto Schroderus
431 sivua

Rosa on kuollut. Hän teki itsemurhan, koska elämä oli liian kovaa. Isän menehtyminen ja kovat opiskelupaineet ajoivat nuoren naisen epätoivoiseen tekoon, ja kaikki ymmärtävät. Kaikki paitsi Jar, Rosan poikaystävä. Vielä viiden vuoden kuluttua Jar näkee Rosan kaikkialla eikä voi hyväksyä totuutta. Hän ei suostu uskomaan, että Rosa olisi todella kuollut.

Jar saa lisää perusteita jääräpäiselle uskolleen, kun hän saa eräänä päivänä Rosalta viestin. Siinä lukee yksinkertaisesti: Löydä minut. Missä Rosa on? Miksi hän ei tule esiin? Mitä hänelle on tapahtunut? Yksi avain on Rosan päiväkirja, jonka Jar saa käsiinsä ja joka tuntuu kiinnostavan muitakin.

Rosan etsinnästä muodostuu kieputtava juonivyyhti, joka koettelee kyllä paikoin uskottavuuden rajoja, se on pakko todeta. Tarina pitää kyllä otteessaan, hyvinkin, mutta loppupuolella se nyrjähtää suuntaan, josta en itse suuremmin pidä. Yksinkertaisesti sanottuna: turhan raakaa menoa minulle.

Joka tapauksessa mistään tavanomaisesta dekkarista ei ole kysymys. Juonenkulku yllättää: en osannut lainkaan aavistaa, mistä trillerissä lopulta on kysymys. Onnistuneesti Löydä minut kieputtaa lukijaa sen välillä, uskoako Jaria vai ei. Luetut.net-blogissa lukukokemusta verrataan huvipuistolaitteessa kieppumiseen – onnistunut vertaus!

Kiitos kustantajalle kirjasta!


Osallistun tällä kirjablogien dekkariviikkoon, jota emännöi Yöpöydän kirjat.

Kommentit

  1. Kiva kuulla, että kirja kieputtaa, se kuulostaa hyvälle. Kirja on varauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitten onkin kiva päästä lukemaan ajatuksiasi tästä. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on