Siirry pääsisältöön

Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta

"Joskus sanotaan, että todellisia hovimestareita on vain Englannissa. Muissa maissa on vain miespalvelijoita, käytettiinpä heistä mitä nimitystä hyvänsä. Minä olen taipuvainen uskomaan, että asia on juuri niin. Mannermaalaisista ei ole kovimestareiksi, koska heiltä ihmislajina puuttuu kyky tukahduttaa tunteensa – kyky joka on ominainen vain englantilaiselle rodulle."

Kazuo Ishiguro:
Pitkän päivän ilta
(Tammi 2017)
Alkuteos The Remains of the Day 1989
Suomentanut Helene Bützow
283 sivua
Kesällä 1956 hovimestari Stevens lähtee matkalle Länsi-Englantiin – ja samalla menneisyyteensä. Matkan tarkoituksena on käydä tapaamassa entistä työtoveria, taloudenhoitajana työskennellyttä neiti Kentonia. Samalla Stevens palaa vuosiinsa lordi Darlingtonin palveluksessa ja tarkastelee vääjäämättömästi muuttuvaa maailmaa.

Pitkän päivän ilta on yhdellä sanalla sanottuna ihastuttava. Se on vaikuttava englantilaisuuden kuvaus, täynnä menneen maailman brittitunnelmaa. Samalla se on kuvaus miehestä, joka on säntillinen ja luotettava mutta ei kovin nokkela sosiaalisissa suhteissaan. Stevensin hahmo on uskottava ja hänen äänensä vaikuttava kaikessa arvokkuudessaan. Hovimestarin puhetapa on viimeistä piirtoa myöten hiottua ja yhtenäistä.
Oli todellakin verratonta seisoa siellä ylhäällä, kuulla kesän äänet ympärillään ja tuntea kevyt tuulenviri kasvoillaan. Käsitykseni mukaan juuri silloin, kun katselin maisemaa, mielialani alkoi ensi kerran virittyä edessä olevaan matkaano sopivaksi.
Romaani on myös rakkaustarina. Neiti Kentonin ja Stevensin suhde on ammatillinen mutta samalla pinnan alla kytee. Arvokkuus säilyy tässäkin suhteessa, ja lukijan pääteltäväksi jätetään paljon.

Näennäisesti romaanissa ei tapahdu paljoakaan, mutta lopulta kysymys on suurista asioista. Tunnelma on melankolinen ja kaunis, ja päällimmäisenä mieleen jääkin juuri tunnelma. Lukuisa on samaa mieltä, ja hänen blogistaan löytyy linkkejä muiden bloggaajien ajatuksiin.

Helmet 2018: 15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja. Helene Bützowille myönnettiin kirjallisuuden valtionpalkinto vuonna 2001.

Kirjankansibingo: maaseutu.



Kommentit

  1. Hieno kirja! Luin sen aikoja sitten. Aloitin jokin aikaa sitten kuuntelemaan kirjaa äänikirjana, ja yllätyin: ei toiminut minulle. Nyanssit ja niiden nautinto välittyi minulle vain luettuna. Joskus käy niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan hieno kirja. Jokin tyylissä on sellaista, että voin hyvin kuvitella kirjan toimivan parhaiten paperilta luettuna.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on