Siirry pääsisältöön

Eeva Rohas: Raivo

"Koti oli muuttunut tyhjäksi terraarioksi, kun he sinä iltana tulivat takaisin. Hämärsi jo mutta ilma oli edelleen hautovan kuuma. Piti avata parvekkeen ovi ja makuuhuoneen ikkuna. Päästätkö äiti kärpäset sisään, tyttö kysyi. Mutta silloin Tuuli ei ajatellut kärpäsiä."
Eeva Rohas:
Raivo
(Otava 2018)
270 sivua

Raivo on lisko, joka pelästyessään pudottaa häntänsä. Se on rakas Lunalle, tytölle, jonka vanhemmat ovat asettuneet erilleen. Tuuli-äiti tuskailee uuden elämäntilanteen ja käännöstöiden kanssa, Ilja-isä haluaa perheensä takaisin ja yrittää pyristellä irti alkoholismistaan. Elena taas haluaa pelastaa Iljan ja samalla itsensäkin.
Minä olen Elena ja alkoholisti.
Raivo on melankolinen kertomus risteävistä ihmiskohtaloista ja toteutumattomista unelmista; siitä, miten asiat eivät menekään suunnitellulla tavalla vaan elämä yllättää.
Tehdään kaikki niin kuin puhuttiin jo silloin monta vuotta sitten. Siitä tulee ihana matka. 
Romaanin nykyhetkessä Tuuli ja Ilja ovat jo eronneet ja kumpikin kipuilee. Takaumissa palataan suhteen alkuun, siihen kun kaikki oli vielä avoinna ja mahdollista. Nykyhetkessä yritetään löytää tietä eteenpäin ja selvitä tilanteessa, jonka ei pitänyt tulla. Murheellista on, että ydinongelma on alkoholi, joka tuntuu sekoittavan asioita entisestään. Ainakaan Ilja ei kykene löytämään oikeasti toimivia keinoja saavuttaakseen tavoitteensa, sillä pullon voima on liian vahva.

Siinä onkin kirjan ydin. Alkoholismi satuttaa ja rikkoo, ja vaikka aikeet olisivat hyvät, päätyy alkoholismiin sairastunut toimimaan itseäänkin vastaan.

Tarinaa kerrotaan Lunan, Tuulin ja Elenan näkökulmista. Lunan osuuksissa kieli ei aina vakuuta mutta muutoin tytön tunteita ja kokemuksia kuvataan vaikuttavasti. Ilja jää etäämmälle mutta silti hänestä saa riittävän kuvan, ja keskeiset henkilöt tulevat juuri sopivasti lähelle niin, että kun tarinan kliimaksi lähestyy, on kirjaa mahdotonta jättää kesken.

Raivo on taitavasti rakennettu romaani, jossa on sopivasti monikerroksisuutta (nimeä myöten!) ja ajatuksia herättäviä tilanteita. Tarina vetoaa tunteisiin eikä osoittele vaan jättää sisältöä myös lukijan haltuun. Eeva Rohaksella on taito kirjoittaa siten, että rivien väliin jää paljon, ja tuo taito tuntuu vain vahvistuvan kirja kirjalta.

Muualla: Kirjasähkökäyrä, Tässä kaupungissa tuulee aina ja Kirjasta kirjaan.

Helmet 2018 -lukuhaaste: 46. Kirjan nimessä on vain yksi sana.

Kommentit

  1. Kiitos Jonna <3
    Olen samaa mieltä, että taitavasti rakennettu romaani ja pidin kovasti kirjan nimestä, sillä se jo sai fiilikset ärhäköitymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimi on tosiaan onnistunut. Niin kuin koko romaani! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on