Siirry pääsisältöön

Ayọ̀bámi Adébáyọ̀: Älä mene pois

"Toviin en hyväksynyt sitä, että minusta oli tullut ensimmäinen vaimo, iyale. Iya Martha oli isäni ensimmäinen vaimo. Lapsena uskoin hänen olevan perheen onnettomin vaimo. Käsitykseni ei muuttunut, kun vartuin."


Ayọ̀bámi Adébáyọ̀: Älä mene pois
(Atena 2018)
Englanninkielinen alkuteos Stay With Me
Suomentanut Heli Naski
300 sivua

Yejide on varsin itsenäinen nuori nainen, joka opiskeluaikoinaan tapaa Akinin. Yejide ei kiirehdi naimisiin mutta Akin piirittää valitsemaansa naista niin kauan, että Yejide taipuu ja pari avioituu.

Kaikki voisi olla hyvin. Puolisot rakastavat toisiaan, tekevät töitä ja elävät hyvää elämää. Vain lapsi puuttuu. Sekä Akin että Yejide toivovat lasta, mutta ihmettä ei tapahdu. Ja kun avioliittoa on kestänyt riittävän pitkään ilman lapsiuutisia, alkaa suku puuttua asiaan. Viimein Akinin äiti järjestää pojalleen toisen vaimon siinä toivossa, että syy lapsettomuuteen on Yejiden.

Alkaa vuosia ja vuosia kattava ajanjakso, johon mahtuu monenlaista. On rakkautta, mustasukkaisuutta, uskoa, toivoa, petoksia ja menetyksiä. Yejiden ja Akinin tarinaan mahtuu monenlaisia vivahteita elämästä, joka ei etene suunnitelmien mukaan vaan tempoilee, vaatii uhrauksia ja antaa silti paljon.

Älä mene pois on surullinen mutta samalla ihmeellisen värikylläinen tarina Nigeriasta, missä Yejide ja Akin elävät nykyajan ja perinteiden ristiaallokossa. Ääneen pääsevät niin vaimo kuin aviomies, ja Yejide tulee lähelle, muodostuu niin eläväksi että hänen puolestaan pelkää ja toivoo. Akin jää etäämmälle, mutta hänenkin näkökulmallaan on tarkoituksensa ja paikkansa, vaikka alkuun sitä epäilin.

Romaanin kieli on paikoitellen kankeaa, mutta sen antaa mieluusti anteeksi, koska tarina on niin hieno. Se vakuuttaa ja vie mukanaan niin, että lopulta romaani on vain luettava päätökseensä, vaikka oikeastaan pitäisi tehdä muutakin.

Helmet 2018: 1. Kirjassa muutetaan.

Kommentit

  1. Tykkäsin tosi paljon tästä kirjasta, varsinkin sen runsaasta afrikkalaisesta kulttuuriannista.

    VastaaPoista
  2. Oih, tämä on aivan pakko lukea! Tuo kansikin jo kehottaa tarttumaan tähän romaanin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi! Kansi on muuten ihastuttava. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

"Me olimme se vihreän puutalon uusi onnellinen perhe, jolla oli vanhemmat. Ja liikaa salaisuuksia. Ehkä joku oli nähnyt kun meillä kävi poliisiauto, kenties huomannut lastensuojelun kotikäynnillä, pannut merkille miten Mikko huusi minulle pihassa. Ehkä joku lasten kavereista oli kuullut kyläillessään asioita. Mutta jos joku olikin jotain huomannut, me kaikki teeskentelimme ettei se ollut mitään."



Kaikki anteeksi on kuvaus parisuhdeväkivallasta, johon sisältyy niin laaja kavalkadi väkivallan muotoja, että tarinan asiantuntijatkin kavahtavat ja suosittelevat jo eroa. Päähenkilö Laura yrittää kuitenkin viimeiseen saakka pysyä yhdessä Mikon kanssa, vaikka Mikko lyö, uhkailee, puhuu rumasti ja satuttaa lukemattomin eri tavoin.

Laura on itsellinen nainen, joka kohtaa Mikon, eronneen kolmen lapsen isän. Alkuun kaikki vaikuttaa (tietenkin!) täydelliseltä, sillä mies osaa hurmata ja puhua kauniisti. Mutta sitten Mikon pimeä puoli alkaa kaivautua esiin ja saa vähitellen yhä enemmän til…