Siirry pääsisältöön

Juhani Aho: Papin rouva

"Ja missä he olivatkaan, puhuivat he toisilleen, kuinka onnellisia he olivat, kuinka he ajattelivat ja tunsivat samalla lailla, ja kuinka ne tunteet olivat toisenlaisia kuin kaikki ne, mitä he ennen olivat kokeneet. Ja tokkohan kukaan maailmassa rakastaa niin hienosti ja samalla niin suuresti ja syvästi? Eihän se tavallisissa oloissa ja tavallisille ihmisille voikaan olla mahdollista, mutta heille, heillähän on siihen aivan erityiset edellytykset."
Huopanankoski, joka myös Juhani Ahon koskena tunnetaan, kuohuu.
Juhani Ahon Papin rouva (1893) jatkaa Papin tyttären (1885) tarinaa. Päähenkilönä on jälleen Elli, ja aikaa on kulunut joitakin vuosia siitä, mihin edellinen romaani päättyi. Elli on nyt pastori Mikko Aarnion vaimo, ja hän on totutellut tyytymään elämäänsä miehen kanssa, joka ei hänelle koskaan ollut mikään unelmien puoliso.

Vakaa elämä järkkyy, kun pastorin ystävä Olavi ilmoittaa saapuvansa pariskunnan luokse. Olavi on sama mies, johon Elli nuorena ihastui ja joka lähti pappilasta kohtia uusia seikkailuja mitätöiden samalla Ellin unelmat. Ehkä Olavin lähtö ja välinpitämättömyys vaikuttivat ratkaisevasti siihen, että nuori nainen taipui toisen miehen kosintaan ja työnsi omat tunteensa taka-alalle.

Nyt eivät tunteet kuitenkaan ole taka-alalla, päinvastoin: Papin rouva on vahva tunteiden ja sisäisen maailman kuvaus. Loppujen lopuksi romaanissa ei tapahdu paljon vaan kuohunta on tärkeimpien henkilöiden, Ellin ja Olavin, mielissä. Kaikkitietävä kertoja kuvaa tunteiden ristiaallokkoa molempien näkökulmista, mutta etualalle eittämättä asettuu Elli, joka käy suurta sisäistä taistelua sen suhteen, ovatko naimisissa olevan naisen tunteet oikeutettuja, kun ne kohdistuvat mieheen, joka ei ole oma aviopuoliso.
Miksi hän ei saisi siis rakastaa ja olla rakastettu? 
Rakkauden ja rakastumisen tunteita Aho kuvaa vakuuttavasti. Romaanissa tuodaan esille moninaisesti sitä epävarmuutta ja vaihtelevaa onnea, mitä juuri rakastuneet ja toisistaan vielä epätietoiset kokevat. Lisämausteen tunteiden kuohuntaan toki tuo se, että rakkaus on perustaltaan kielletty.

Kolmiodraaman henkilöt ovat kiinnostavia, jos toki pastori näyttäytyy lähinnä hyväntahtoisena ja pahaa-aavistamattomana tollukkana, jolla ei ole aina ole tilannetaju kohdillaan. Olavi puolestaan on maailmanmies, jolta ei aikaisempia suhteita puutu ja joka yrittää taivutella Ellin lähtemään. Pois Elli kaipaakin, mutta hänen korkea moraalinsa ja ajan arvomaailma tekevät lähdöstä lähestulkoon mahdottoman edes ajatella.

Romaanin tyyli on vanhahtavaa ja kauniisti kuvailevaa. Maalaismaisemaan asettuvat Elli ja Olavi kauniisti, ja heinäpellot veräjineen ja järvimaisema veneineen on helppo kuvitella mielessään.

Kuuntelin Papin rouvan Yle Areenasta Tarja Keinäsen lukemana äänikirjana.

Papin rouvasta ovat kirjoittaneet myös Salla, Liisa, Morre, Paula ja moni muu.

Helmet 2017: 37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta.

Kommentit

  1. Upea kuva. :) Minäkin olen ajatellut lukea Ahoa Helmet-haasteeseen, kiikarissa minulla on suomalainen klassikkokirja -kohta. Olen lukenut jotain Aholta vuosia sitten, mutta luulen, että saattaisin arvostaa hänen teoksiaan paremmin nykyään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - oli upea päivä! Ahon teoksissa riittää valinnanvaraa, en ole itsekään lukenut kuin muutaman. Sen verran taitava kirjoittaja Aho on, että olen mielissäni siitä, että luettavaa häneltä vielä löytyy.

      Poista
  2. Pidin paljon niin Papin tyttärestä kuin Papin rouvastakin. Minusta Aho osaa mestarillisesti kuvata tytön ja naisen mielenliikahduksia ja tunne-elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, olen samaa mieltä. Papin tyttären kohdalla erityisesti ihmettelin sitä, miten taitava tytön mielenmaiseman kuvaaja Aho on.

      Poista
  3. Minulla on Juhani Ahon Rautatie juuri lainassa Helmet-haasteen klassikkokohtaa varten. Mutta tämän postauksesi jälkeen täytyy tutustua Papin tyttäreen ja Papin rouvaankin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rautatie on mainio, tosin hyvin erityyppinen kuin tämä kaksikko. Toivottavasti viihdyt Ahon seurassa!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on