Siirry pääsisältöön

Maritta Lintunen: Takapiru. Novelleja


"Puistatus vilistää selkääni pitkin. En halua muistaa isän sanomisia. Isä on Jaska Myyrysen ystävä ja minä häpeän sitä. Eikä opettaja ole paha eikä juoruilija. Opettaja osaa yhdellä viivanvedolla erottaa oikean ja väärän. Paratiisin ja helvetin." (Novellista Sielunpesä)
Maritta Lintunen:
Takapiru. Novelleja
(WSOY 2016)
107 sivua (e-kirja)
Takapiru on kymmenen novellin kokoelma, joka kuvaa ihmisiä rosoineen kaikkineen. Kokoelma marssittaa lukijan eteen ihmisiä, jotka eivät aina ole erityisen miellyttäviä - malliesimerkki moisesta on avausnovelli Kylkiäisen minäkertoja, joka päätyy toimimaan tavalla, jota on vaikea puolustella. Toki kertoja itse yrittää toimiaan perustella, itselleenkin, mutta onko asioita, joita ei voi perustella? Epämiellyttävä mutta myös kiinnostava on Hymypatsaan päähenkilö, joka toimii useaan kertaan vastoin ihanteitaan.

On mukana myös henkilöitä, joiden puolelle voi asettua. Niin kuin vaikkapa Veriveljien isoisä, joka palaa kipeisiin menneisyyden muistoihin ja toteaa yrittäneensä suojella nuorempaa poikaa, jonka otti veljekseen. Aina ei vain kyennyt.

Kokoelman niminovellissa näyttäytyy takapiru, joka saa novellin päähenkilön tekemään jotain, mikä saattaa olla uran kannalta kohtalokasta. "Takana kuiskiva piru" istuttaa mieleen väärän ajatuksen, ja seuraukset ovat moninaiset. Kokoelman nimi kuitenkin on kuvaava, sillä niminovelli ei suinkaan ole ainoa, jossa joku kuiskii.

Ajatuksiaan kirjailijalle syöttää tuntematon kirjeiden lähettäjä, joka sekoittaa ajatukset ja antaa tehtäviä, joiden merkitys on kirjeiden vastaanottajalle hämärä. Joka tapauksessa kirjailija alkaa lopulta odottaa kirjeitä, niistä muodostuu hänelle jännittävä leikki. Novellissa kuvataan kiehtovasti sitä, miten erilaiset käsitykset kohtaavat ja millaisista asioista kirjailija ammentaa.
Mitään tällaista ei olisi syntynyt ilman kirjeen odottamisen piinaa ja annetun sanan laukaisemaa vapautusta, hän tunnusti itselleen kun kello löi neljää aamuyöllä. Hän tarvitsi taikasanoja. Tarvitsi noita salaperäisiä kipinöitä, jotka leimahtivat tuleen hänen mielessään.
Novelleissa vaihtelee se, kuka on kenenkin takapiru, mutta yhteistä novelleille on se, että kaikkiin vaikuttaa joku tai jokin. Voiko kukaan olla olematta vaikutuksille altis? Millaisin motiivein toisiin pyritään vaikuttamaan? Sitä ajautuu pohtimaan esimerkiksi Jumalan sirpin kohdalla, kun yrityslainan toistuva epääminen ajaa minäkertojan työskentelemään "Herran käsikassarana".

Maritta Lintunen kirjoittaa sujuvasti, joten novelleja on ilo lukea. Tarinat imaisevat helposti mukaansa, eikä aina uuteen tarinaan uppoutuminen tunnu lainkaan vaikealta. Jokainen novelli on omanlaisensa, henkilöineen, kaikkineen. Takapiru innostaa pohtimaan ihmiskuviaan pidempäänkin kuin vain sen aikaa, mitä kokoelman lukeminen vie. Lintunen ei sorru musta-valkoisuuteen eikä itsestäänselvyyksiin vaan antaa lukijalle ajattelemista. Mainio novellikokoelma!

Muualla: Hemulin kirjahylly ja Kirjavinkit.

Novellihaasteeseen saan tästä kymmenen novellia lisää.

Kommentit

  1. Hei täällähän on ihan eri näköistä kuin ennen. Tosi raikas ja kiva ilme.

    Mulla taitaa olla tämä Lintusen kokoelma just lainassa, joten luin tekstisi vain kursorisesti. Olen lukenut pari novellia häneltä aiemmin toisesta kokoelmasta (Mozartin hiukset) ja ne oli kyllä huippuja. Tekstisi lopun perusteella tämänkin myötä on hyvää odotettavissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Omppu! Mozartin hiukset on minullakin luettuna, ja siitä kyllä pidin. Kiinnostuneena odotan, mitä ajatuksia Takapiru sinussa herättää.

      Poista
  2. Lintunen on minullakin lukulistalla, ja viimeksi olen tainnut lukea tuon Ompun mainitseman Mozartin hiukset. Lintunen on kiinnostava kotimainen tekijä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lintunen tosiaan on kiinnostava. Tämän kokoelman novelleissa oli paljon mielenkiintoista pohdittavaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on