Siirry pääsisältöön

Kreetta Onkeli: Ilonen talo

"Äiti ei ole käynyt kotona viikkoon. Mummo soittaa opettajalle. Opettaja kyselee äidistä. Kiemurtelen pulpetissa enkä katso opettajaa silmiin. En tykkää kyselyistä. Ne tahtovat kysymyksillään jotain pahaa."
Kreetta Onkeli:
Ilonen talo
(WSOY 1996)
148 sivua
Luin Kreetta Onkelin Ilonen talo -esikoisromaanin vuosia sitten, ja nyt olikin kiinnostavaa tarttua teokseen uudelleen. Kovin paljon en sisällöstä enää muistanut: päällimmäiseksi mieleen oli jäänyt hieman ahdistava ja ankeakin tunnelma.

Kyseessähän on alkoholistiperheen tarina Ruut-tyttären näkökulmasta. Perheen isä kuolee alkuvaiheissa ja äiti tarrautuu pulloon. Seuraa miesvieraita ja äidin pitkiä poissaoloja, äidin etsintää ja Ruutin ja Birgen tukeutumista toisiinsa. Kun vuosia sitten luin tarinaa pääosin ahdistavana kertomuksena siitä, millaista perhe-elämä voi kaikessa kauheudessaan olla, löysin nyt Ilosesta talosta   mustaa huumoria: tasaisen harmaan tilalle on tullut eri sävyjä, jopa värin pilkahduksia.

Romaanin miljöönä on keskisuomalainen maalaiskylä, Luhanka. Sitä Onkeli rakentaa onnistuneesti, kylä nousee kuviksi mieleen. Kun aiemmalla lukukerralla miljöö näyttäytyi hieman resuisena, tällä kertaa huomioni kiinnittyi kyläyhteisöön. Ruutin perheellä ja varsinkin äidillä on epämääräinen maine, ja sen vuoksi moni aikuinenkin kääntää selkänsä. Onneksi kuitenkin on myös heitä, jotka haluavat auttaa lapsia, kun äiti, jolla on ajelehtivan ihmisen elämä, on teillä tietymättömillä.

Tyyli rakentuu lyhyistä virkkeistä toteavaksi, lakoniseksi. Tyyli etäännyttää ja muodostaa kuvaa lapsesta, jonka kautta tarina välittyy. Kerronta ei tuo esille suuria tunteita, eikä se niitä vaadi lukijaltakaan, tosin ei romaani kylmäksikään jätä.
Kerran kauppias toi ruuat omalla autolla kun äiti oli kotona. Sitten kauppias riisui vaatteensa ja yritti saada äidin kiinni. Äiti juoksi ranstakan kanssa Birgen perässä ja yritti saada Birgen kiinni. Äiti etsi pulloa joka me oltiin kaadettu maahan. Äiti otti Birgeä tukasta ja tukka jäi äidin käteen. Kauppias nosti äidin ilmaan ja vei sen uuninpankolle.
Romaani on kasvutarina, kun Ruut kasvaa tytöstä nuoreksi naiseksi, aikuiseksi joka ajaa autolla ja jolla on työpaikka. Ajankulua on vaikea hahmottaa, ja jäin kaipaamaan sitä, että tyyli olisi matkan varrella muuttunut edes hieman Ruutin kasvun myötä.

Vuosia sitten Ilonen talo piirtyi mieleeni varsin toivottomana syrjäytyneen perheen kuvauksena. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että kertomus sai syvemmin pohtimaan perhesuhteita ja syrjäytymisen tematiikkaa. Birge haluaa olla erikoinen ja kyseenalaistaa kriittisesti äitinsä elämäntapaa mutta astuu kuitenkin syrjään. Miksi? Tietoisesti vai siksi, ettei lopulta osaa muutakaan? Ruutilla kuitenkin näyttää olevan toivoa. Onko myös Birgellä? Romaanin kiehtova lopetus ei ole yksiselitteinen mutta saa kallistumaan siihen suuntaan, että ehkä syrjäytyminen ei sittenkään periydy vaan molemmat tytöt pystyvät lopulta tekemään ratkaisuja, jotka katkaisevat kierteen.

Ilonen talo on vahva ja omaääninen esikoisteos, jossa on paljon ulottuvuuksia. Toivon sen kertovan maailmasta, jota ei enää ole, mutta samalla tiedän, että samansuuntaisia kohtaloita koetaan edelleenkin. Niinpä Onkelin esikoisromaani on ajankohtainen vielä nykyäänkin.

Helmet 2017: 32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta - Onkelin romaanista on tehty elokuva vuonna 2006.

Kirsi kirjoitti romaanista Kirjojen Suomen merkeissä.

Kommentit

  1. Tämä kirja on aina kuulunut suosikkeihini. Kirjailijan oma lapsuus oli lasinen lapsuus, joten hän antoi äänen kaikille meille lasisen lapsuuden kokeneille lapsille. Mikä pahinta, huostaanotot lisääntyvät koko ajan. Suomalaisten älytön viinanjuonti ja sekakäyttö kostautuu lapsille. Osa selviää, osa ei. Edelleenkin tabu, koska valtio saa verorahat omasta monopolistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarina kuvaa todella vakuuttavasti sitä, miten vanhempien alkoholismi näyttäytyy lapsen silmissä. Hurjaa ja kuitenkin valitettavan totta, edelleenkin.

      Poista
  2. Olen lukenut kirjan vuosia sitten. Muistan siitä kolkkouden ja mustan huumorin. Sinun tapauksessasi on hienoa, että uudella lukukerralla löysit uusia puolia kirjasta. Se on hyvä juttu myös kirjan kannalta, se kestää aikaa ja on monitulkintainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on aina kiehtovaa huomata, miten kirjat herättävät eri lukukerroilla erilaisia ajatuksia. Toisaalta joitakin kirjarakkauksiani menneisyydestä en ole rohjennut enää myöhemmin avata, koska olen pelännyt, että lumous on kaikonnut kokonaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…