Siirry pääsisältöön

Liane Moriarty: Tavalliset pikku pihajuhlat

"Ajatteletko koskaan", Clementine kysyi varovaisesti eikä katsonut Samia vaan keinuvaa yksinäistä jahtia, jonka purjetta tuuli riuhtoi vihaisesti. Kuka halusi purjehtia tässä säässä? "Entä jos emme olisi menneet sinne? Entä jos jompikumpi tytöistä olisi sairastunut, tai minun olisi pitänyt tehdä töitä, tai sinulla olisi ollut töitä tai mitä nyt ikinä, ja olisimme jättäneet menemättä niille grillikutsuille? Ajatteletko sitä koskaan?"
Liane Moriarty:
Tavalliset pikku pihajuhlat
(WSOY 2017)
Alkuteos Truly Madly Guilty
Suomentanut Helene Bützow
464 sivua
Liane Moriartyn romaanin Tavalliset pikku pihajuhlat keskipiste on oikeastaan eräs australialainen piha. Tiffanyn ja Vidin luokse on kokoontunut grillijuhliin joukko ihmisiä: kuusi aikuista ja kolme lasta. Yhteiseen hetkeen kohdistuu monenlaisia odotuksia mutta sitä, mitä tapahtuu lopulta, ei kukaan osaa aavistaa.

Mortiartylle tuttuun tapaan homman pihviä pidetään grillissä viimeiseen asti. Liikutaan nykyhetkestä takaumin grillijuhliin, sateesta aurinkoon. Kerrotaan, mikä on tilanne nykyhetkessä; melkein kaikilla on jotenkin paha olla; ja vähitellen avataan foliota pihvin ympäriltä, kunnes juhlien tapahtumat selkiytyvät. Selviää, että jotain dramaattista tapahtui, ja sen vuoksi grillijuhlia muistetaan pahoilla mielin vielä kuukausien kuluttua.

Henkilökaarti, joka Tiffanyn ja Vidin pihaan kokoontuu, on eloisa. Samin ja Clementinen mukana ovat pikkutytöt Holly ja Ruby, Erika ja Oliver puolestaan ovat lapsettomia mutta taitavia lasten kanssa. Isäntäväen tytär Dakota viihdyttää pienempiään aikansa kunnes vetäytyy omaan huoneeseensa lukemaan. Sivustakatsojana on vielä naapurin Harry, äreä vanha mies, joka tarkkailee naapurustoa kodistaan ja vaatii säätämään juhlien musiikkia hiljemmalle.

Henkilönsä Moriarty on koonnut taiten, jokaisella on oma historiansa ja luonteensa. Silti heistä on jotenkin vaikea saada kiinni, ja alkuun meni aikaa, ennen kuin pääsin kirjavassa joukossa perille siitä, kuka on kukin, varsinkin kun näkökulmat vaihtuivat tiuhaan. Eikä tutustumisenkaan myötä syntynyt erityistä tunnetta henkilöitä kohtaan.

Aiemmin tapahtuneen keriminen auki vähän kerrallaan on toki varsin toimiva ratkaisu, mutta tällä kertaa tuntui siltä, että keriminen kesti turhan pitkään. Ehkä vähemmän olisi ollut enemmän niin näkökulmien kuin käänteen tekevän tapahtuman salailun suhteen.

Jos oli runsaudenpulaa henkilögalleriassa, näkökulmissa ja kerronnassa, oli sitä lopulta myös sisällössä. Romaanissa ehditään sivuta niin vanhemmuutta ja lapsettomuutta kuin eräänlaista sisaruutta, ystävyyttä ja aikuisen suhdetta omiin vanhempiinsa. Lisäksi esille nostetaan esimerkiksi yksinäisyyttä, yhteisöllisyyttä tai sen puutetta, häpeää ja syyllisyyttä. Runsasta on, kovin runsasta. Runsaalta tuntui myös lähes kaiken auki selittäminen, mikä oli harmillista, sillä aiemmin muistan Moriartyn jättäneen laajemmin tilaa lukijan omille oivalluksille ja päätelmille.

Vaikka tässä nyt melko voimakkaasti moitiskelen, ei lukukokemukseni pelkästään huono ollut. Vetävästi Moriarty kirjoittaa, edelleenkin, ja kyllä hänen nimensä takaa yhä vaivattoman lukukokemuksen. Viihdyttävää lukukokemusta etsivälle tämä voi olla oiva valinta.

Muissa blogeissa: Leena Lumi, Rakkaudesta kirjoihin, Amman lukuhetki, Kirjojen keskellä ja Yksi pieni lukupäiväkirja.

Helmet 2017: 46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja.

Kommentit

  1. Oi, minä pidän tästä todella paljon! Siinä missä etyin Hyvän aviomiehen 'väärään loppuun', ihastelin tämän taidokasta tarinaa alusta viimeiselle sivulle. Jo Musta valkeat valheet herättivät minut huomaaman, että Moatry kirjoittaa rankoista aiheista helpolla, mutta ei huonolla kielellä.

    Pidän tästä eniten Moriartyn kirjoista. Samaistuin Clementinen ahdistukseen, kun äitinsä ei tajunnut miteh tukahdutti oman tyttärensä valitsemalla tälle ystävän, joka oli kuin takiainen! En kokkenut sivuja liian runsaiksi, minkä teen useinkin:) Tätä olisin vaikka vielä lukenut enemmänkin.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kiva kuulla, että pidit! Hyvä aviomies on minulta lukematta, mutta Mustat valkeat valheet oli minusta oikein hyvä. Moriarty kirjoittaa raskaista aiheista ihastuttavan kepeästi mutta ei liian viihteellisesti, siitä pidän kovin.

      Poista
  2. En ole tätä Moriartya vielä lukenut mutta odotan kirjalta paljon. Samaan aikaan kun hän kirjoittaa jokseenkin viihdyttävästi niin kuten Leena sanoi, ei tämä kirjailija pelkää rankkoja aiheita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän siitä, miten Moriarty yhdistää viihdyttävyyden ja raskaat aiheet. Tämä ei minun mielestäni ole parasta Moriartya, mutta sinä saatat olla täysin toista mieltä. :)

      Poista
  3. Mulla jäi tämä kesken. :( En vaan jaksanut sitä kiertelyä ja kaartelua, halusin tietää mikä se kohtalokas tapahtuma pihajuhlissa oli, niin menin sitten spoilaamaan sen itseltäni. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin makuuni tässä oli turhan paljon kiertelyä ja kaartelua. Jatkoin silti loppuun saakka, joten jokin tässä veti.

      Poista
  4. Viime aikoina olen ajatellut, että pitäisi varmaankin tutustua Moriartyn tuotantoon, ja tämä teksti vain vahvisti ajatusta! Jospa vaikka kesällä olisi kunnolla aikaa lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesälukemiseksi Moriartya muuten voi lämpimästi suositella: se kepeys (vaikka syvempiä teemojakin mukana on) sopii minusta mainiosti kesään.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on