Siirry pääsisältöön

Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma

"Vasta siinä, lavalla, Aurelia tajusi, että laulu oli surullinen. Hän oivalsi miten syviä, hyytävän kylmiä vesiä ovat vesistä varjoisimmat, ja miten ne kutsuvat kaikkia ja ovat aika ajoin hukuttaa kenet tahansa, nuorimmatkin, jopa lapset, jotka haluavat vain leikkiä, pukeutua pitsiverhoihin, tehdä vessapaperirullista linnoja ja maistaa ketsuppia piparkakkujen kanssa, kuulla kauniita tarinoita jotka vaivuttavat uneen."
Riikka Pulkkinen:
Paras mahdollinen maailma
(Otava 2016)
358 sivua
Paras mahdollinen maailma vie monenlaisiin maailmoihin: on yliopistomaailmaa, teatterimaailmaa, ulkomaailmaa, sisäistä maailmaa. Ollaan Suomessa, matkustetaan Saksaan, etsitään itseä, etsitään muita, etsitään parempaa maailmaa.

Tarinan näkökulmat ovat Aurelian ja hänen äitinsä. Aurelia on nuori, julkisuuteen ponnahtanut näyttelijä. Välit äitiin ovat käytännössä kokonaan poikki, vaikka äiti yrittää siltoja rakentaa. Kun pääsy lähelle ei onnistu, kertoo äiti tyttärelleen elämästään ja valinnoistaan. Samaan aikaan - ja aiemminkin - tytär sukeltaa mielikuvitukseensa ja etsii sieltä voimaa, kättä johon tarttua.

Romaanissa on paljon kiinnostavaa. Tarinassa tuodaan hienosti esille elämää entisessä Itä-Saksassa ja sitä hämmennystä, mitä muurin murtuminen toi mukanaan. Berliinin muurin sortuminen rinnastuu Yhdysvaltain kaksoistornien tuhoon: molemmissa on kysymys maailman voimallisesta muuttumisesta.

Paljon on tarinassa kuitenkin sellaista, mistä en saa otetta. Teatterisäätö tuntuu usein tarpeettomalta ja ylipäätään henkilöiden lähelle ei oikein pääse, vaikka haluaisi. Kieli sekä ihastuttaa että loitonnuttaa. Pulkkinen kuvaa paikoin oivaltaen ja kauniisti vaikkapa pulun nikottelevaa kulkua aukion poikki mutta paikoin, kuten kun vauvan kanniskelu ei ollut mikään ideologia, sanasto tuntuu itsetarkoitukselliselta ja turhan intellektuellilta.

Silti Paras mahdollinen maailma jättää jälkensä, saa miettimään idealismia, uskoa parempaan maailmaan ja maailmojen rajoja - niin yksityisellä tasolla kuin yleisemminkin. Kauniisti romaanissa kuvataan vanhemmuutta, sitä, miten ei ole mahdollista saatella lastaan aikuisuuteen ehjänä ja rikkomattomana, puhtaana ja kolhiintumattomana. Kaunista ja oivaltavaa on myös kuvaus siitä, miten isä hiipuu vähitellen pois ja tyttären valtaa epäusko: "En tiedä miten osaan yksin."

Romaaninsa on siis ansioita, paljonkin, mutta myös jotain liian korkealla kurkottavaa: taitavaa ja kaunista mutta ei täysin vakuuttavaa.

Kirjasta toisaalla: Kirjavinkit, Lumiomena, Oksan hyllyltä, Tuijata, Lukutoukan kulttuuriblogi ja Luetut, lukemattomat.

Helmet 2017: 20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö.

Kommentit

  1. Minulla on parin aikaisemman Pulkkisen romaanin kanssa ollut samanlainen ongelma se suhteen, että kieli on tuntunut itsetarkoituksellisen kikkailevalta. Tässä kirjassa se ei minua niinkään häirinnyt - ehkä koin, että kieli oli sopusoinnussa hahmojen kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas olen Pulkkisen aiemmista pitänyt mutta nyt kieli tökki. :) Kiinnostavaa, miten lukukokemukset vaihtelevat.

      Poista
  2. Minulle tämä kirja toimi tosi hyvin. Tykkään Pulkkisen hiotuista lauseista, ja kirjan juonikin oli sopivan kiemurainen. Raja ja Vieras vielä ovat Pulkkiselta lukematta. Olen vähän säästellyt niitä, jottei tämä uusin pyöri enää voimakkaana mielessä kun niitä luen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, olisiko tämä toisena hetkenä toiminut paremmin. Nyt paikoin jopa ärsyynnyin, vaikka aiemmista Pulkkisen teoksista olen pitänyt. Tämänkin kanssa toki oli hetkensä.

      Poista
  3. Sain hyvin kiinni tekstistäsi: siitä, miten Pulkkisen romaanissa on paljon hienoa ja silti sellaista, mistä ei oikein saa kiinni. Minä pidin tästä, mutten niin paljon kuin Totasta tai Vieraasta. Hienoja tunnelmia on paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäi itse asiassa vähän harmittamaan, kun hienoja tunnelmia tosiaan on paljon mutta sitten kokonaisuus ei kuitenkaan vienyt mukanaan.

      Poista
  4. Tunnistan tunteesi toisaalta-toisaalta. Minun otti ohranen, eli toisaalta-puoli, josta ei saa otetta otti vallan. Siis Pulkkisen kirjassa - sinun juttusi tavoitin: kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuija. Tämän kohdalla tuntui, että on varsinaista tasapainoilua ja siinä ja siinä, kummalle puolelle vahvemmin kallistuu.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Herman Koch: Lääkäri

"He haluavat että heidät tutkitaan . He eivät tyydy lääkärin monivuotiseen kokemukseen, hänen kliiniseen katseeseensa joka rekisteröi yhdellä silmäyksellä mikä jotakuta vaivaa, koska on nähnyt saman jo satatuhatta kertaa. Koska hän tietää kokemuksesta, ettei hänen sadannellatuhannennella ensimmäisellä kerralla tarvitse yhtäkkiä pukea kumihansikkaitaan." Herman Koch: Lääkäri Siltala 2013 Hollanninkielinen alkuteos Zomerhuis met zwembad  2011 Suomentanut Sanna van Leeuwen 447 sivua Herman Kochin Lääkäri -romaani tutustuttaa lukijansa yleislääkäri Marc Schlosseriin, joka on varsin omintakeinen tyyppi. Hän on onnistunut luomaan itsestään kuvan lääkärinä, jolla on aikaa. Hänen vastaanotolleen jonotetaan, vaikka hän yrittää olla kuuntelematta potilaitaan ja mieluummin vain katselee ja jättää tutkimatta. Suhtautuminen potilaisiin on kyynistä ja välinpitämätöntä. Heitä on potilaistani selvä enemmistö, useimpia ei vaivaa yhtikäs mikään. He voihkivat ja valittavat, ääntelystä

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Lucy Foley: Jahti

Kun hän on lähempänä, huomaan, että hänen piirteensä ovat jähmettyneet järkytyksestä. Tunnen ilmeen. Olen nähnyt sen ennenkin. Juuri tuollaiselta näyttää ihminen, joka on nähnyt jotakin kauhistuttavaa, jotakin, mikä ei kuulu ihmisen tavallisiin kokemuksiin. Avaan oven ja päästän hänet sisään. Hän tuo mukanaan jääkylmää ilmaa ja lunta. – Mitä on tapahtunut, kysyn häneltä. Lucy Foley: Jahti Otava 2020 alkuteos The Hunting Party suomentanut  Satu Leveelahti äänikirjan lukija Outi Vuoriranta kesto 10 h 24 min Jahdissa  uutta vuotta kokoontuu vastaanottamaan yhdeksänhenkinen kaveriporukka Lontoosta. Hyväosainen ja hieman elitistiseltä vaikuttava joukkio suuntaa Skotlantiin syrjäiseen lomakylään perinteitä kunnioittaen: joukkion tapana on ollut hakeutua aika ajoin yhteen vaihtamaan kuulumisia ja muistelemaan menneitä. Mukana on neljä pariskuntaa, yksi lapsi ja yksi sinkku. Aika pian selviää, että henkilöillä ei ole niin lämpimät ja läheiset välit kuin mitä ulospäin yritetään esittää. Muutama