"Ja missä he olivatkaan, puhuivat he toisilleen, kuinka onnellisia he olivat, kuinka he ajattelivat ja tunsivat samalla lailla, ja kuinka ne tunteet olivat toisenlaisia kuin kaikki ne, mitä he ennen olivat kokeneet. Ja tokkohan kukaan maailmassa rakastaa niin hienosti ja samalla niin suuresti ja syvästi? Eihän se tavallisissa oloissa ja tavallisille ihmisille voikaan olla mahdollista, mutta heille, heillähän on siihen aivan erityiset edellytykset."
Juhani Ahon Papin rouva (1893) jatkaa Papin tyttären (1885) tarinaa. Päähenkilönä on jälleen Elli, ja aikaa on kulunut joitakin vuosia siitä, mihin edellinen romaani päättyi. Elli on nyt pastori Mikko Aarnion vaimo, ja hän on totutellut tyytymään elämäänsä miehen kanssa, joka ei hänelle koskaan ollut mikään unelmien puoliso.
Vakaa elämä järkkyy, kun pastorin ystävä Olavi ilmoittaa saapuvansa pariskunnan luokse. Olavi on sama mies, johon Elli nuorena ihastui ja joka lähti pappilasta kohtia uusia seikkailuja mitätöiden samalla Ellin unelmat. Ehkä Olavin lähtö ja välinpitämättömyys vaikuttivat ratkaisevasti siihen, että nuori nainen taipui toisen miehen kosintaan ja työnsi omat tunteensa taka-alalle.
Nyt eivät tunteet kuitenkaan ole taka-alalla, päinvastoin: Papin rouva on vahva tunteiden ja sisäisen maailman kuvaus. Loppujen lopuksi romaanissa ei tapahdu paljon vaan kuohunta on tärkeimpien henkilöiden, Ellin ja Olavin, mielissä. Kaikkitietävä kertoja kuvaa tunteiden ristiaallokkoa molempien näkökulmista, mutta etualalle eittämättä asettuu Elli, joka käy suurta sisäistä taistelua sen suhteen, ovatko naimisissa olevan naisen tunteet oikeutettuja, kun ne kohdistuvat mieheen, joka ei ole oma aviopuoliso.
Kolmiodraaman henkilöt ovat kiinnostavia, jos toki pastori näyttäytyy lähinnä hyväntahtoisena ja pahaa-aavistamattomana tollukkana, jolla ei ole aina ole tilannetaju kohdillaan. Olavi puolestaan on maailmanmies, jolta ei aikaisempia suhteita puutu ja joka yrittää taivutella Ellin lähtemään. Pois Elli kaipaakin, mutta hänen korkea moraalinsa ja ajan arvomaailma tekevät lähdöstä lähestulkoon mahdottoman edes ajatella.
Romaanin tyyli on vanhahtavaa ja kauniisti kuvailevaa. Maalaismaisemaan asettuvat Elli ja Olavi kauniisti, ja heinäpellot veräjineen ja järvimaisema veneineen on helppo kuvitella mielessään.
Kuuntelin Papin rouvan Yle Areenasta Tarja Keinäsen lukemana äänikirjana.
Papin rouvasta ovat kirjoittaneet myös Salla, Liisa, Morre, Paula ja moni muu.
Helmet 2017: 37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta.
 |
| Huopanankoski, joka myös Juhani Ahon koskena tunnetaan, kuohuu. |
Vakaa elämä järkkyy, kun pastorin ystävä Olavi ilmoittaa saapuvansa pariskunnan luokse. Olavi on sama mies, johon Elli nuorena ihastui ja joka lähti pappilasta kohtia uusia seikkailuja mitätöiden samalla Ellin unelmat. Ehkä Olavin lähtö ja välinpitämättömyys vaikuttivat ratkaisevasti siihen, että nuori nainen taipui toisen miehen kosintaan ja työnsi omat tunteensa taka-alalle.
Nyt eivät tunteet kuitenkaan ole taka-alalla, päinvastoin: Papin rouva on vahva tunteiden ja sisäisen maailman kuvaus. Loppujen lopuksi romaanissa ei tapahdu paljon vaan kuohunta on tärkeimpien henkilöiden, Ellin ja Olavin, mielissä. Kaikkitietävä kertoja kuvaa tunteiden ristiaallokkoa molempien näkökulmista, mutta etualalle eittämättä asettuu Elli, joka käy suurta sisäistä taistelua sen suhteen, ovatko naimisissa olevan naisen tunteet oikeutettuja, kun ne kohdistuvat mieheen, joka ei ole oma aviopuoliso.
Miksi hän ei saisi siis rakastaa ja olla rakastettu?Rakkauden ja rakastumisen tunteita Aho kuvaa vakuuttavasti. Romaanissa tuodaan esille moninaisesti sitä epävarmuutta ja vaihtelevaa onnea, mitä juuri rakastuneet ja toisistaan vielä epätietoiset kokevat. Lisämausteen tunteiden kuohuntaan toki tuo se, että rakkaus on perustaltaan kielletty.
Kolmiodraaman henkilöt ovat kiinnostavia, jos toki pastori näyttäytyy lähinnä hyväntahtoisena ja pahaa-aavistamattomana tollukkana, jolla ei ole aina ole tilannetaju kohdillaan. Olavi puolestaan on maailmanmies, jolta ei aikaisempia suhteita puutu ja joka yrittää taivutella Ellin lähtemään. Pois Elli kaipaakin, mutta hänen korkea moraalinsa ja ajan arvomaailma tekevät lähdöstä lähestulkoon mahdottoman edes ajatella.
Romaanin tyyli on vanhahtavaa ja kauniisti kuvailevaa. Maalaismaisemaan asettuvat Elli ja Olavi kauniisti, ja heinäpellot veräjineen ja järvimaisema veneineen on helppo kuvitella mielessään.
Kuuntelin Papin rouvan Yle Areenasta Tarja Keinäsen lukemana äänikirjana.
Papin rouvasta ovat kirjoittaneet myös Salla, Liisa, Morre, Paula ja moni muu.
Helmet 2017: 37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta.
Upea kuva. :) Minäkin olen ajatellut lukea Ahoa Helmet-haasteeseen, kiikarissa minulla on suomalainen klassikkokirja -kohta. Olen lukenut jotain Aholta vuosia sitten, mutta luulen, että saattaisin arvostaa hänen teoksiaan paremmin nykyään.
VastaaPoistaKiitos - oli upea päivä! Ahon teoksissa riittää valinnanvaraa, en ole itsekään lukenut kuin muutaman. Sen verran taitava kirjoittaja Aho on, että olen mielissäni siitä, että luettavaa häneltä vielä löytyy.
PoistaPidin paljon niin Papin tyttärestä kuin Papin rouvastakin. Minusta Aho osaa mestarillisesti kuvata tytön ja naisen mielenliikahduksia ja tunne-elämää.
VastaaPoistaPaula, olen samaa mieltä. Papin tyttären kohdalla erityisesti ihmettelin sitä, miten taitava tytön mielenmaiseman kuvaaja Aho on.
PoistaMinulla on Juhani Ahon Rautatie juuri lainassa Helmet-haasteen klassikkokohtaa varten. Mutta tämän postauksesi jälkeen täytyy tutustua Papin tyttäreen ja Papin rouvaankin!
VastaaPoistaRautatie on mainio, tosin hyvin erityyppinen kuin tämä kaksikko. Toivottavasti viihdyt Ahon seurassa!
Poista