Isoäiti menetti muistinsa ennen kuolemaa. Hänet vietiin vanhainkotiin sen jälkeen, kun hän löytyi pakkasesta yöpaitasillaan etsimästä lapsiaan. Kun Lili ensimmäisen kerran meni hänen luokseen vierailulle, huone oli hiljainen. Kädet, jotka olivat talvisin tehneet ristipistotöitä ja nyplänneet pitsiä ja kesäisin nikkaroineet, maalanneet, istuttaneet, siirtäneet kaksin multaisin kourin palstanaapurin käsiin joriinin juuria, liljan sipuleita, nostaneet maasta perunaa. Nuo kaiken osanneet kädet olivat tarttuneet hänen käsiinsä hauraina ja viileinä, ja isoäiti oli sanonut: ”Nyt minulla on vielä yks tehtävä. Muuttua semmosesta joka on semmoseks jota ei ennee oo.”
On kaunis kesäpäivä, ja Lili viettää sitä oleillen pienessä mökissä pääkaupunkiseudulla. Hän odottaa Mariusta, nuorta ranskalaismiestä, joka saattaa tulla vielä käymään Lilin luona ennen lähtöään pois. Tai sitten ei.
Seuranaan kuusikymppisellä taiteilijalla Lilillä on Rauha-koira, joka on nimensä mukaan lempeän rauhallinen. Jotain lempeän rauhallista on myös kertomuksessa, joka sijoittuu lämpimänä väreilevään elokuun päivään ilman kiirettä, ilman painetta pyyhältää eteenpäin. On tämä hetki, ja samalla tietoisuus siitä, että ajalla on rajansa.
Kesää oli lopulta niin pieni osa elämästä.
Rauhan lisäksi Lilille pitävät seuraa muistot. Hän muistaa hetkiä elämänsä varrelta, ja mennyt kietoutuu yhteen käsillä olevan kesäpäivän kanssa. Yksi merkityksellinen muisto on puutarhaan sijoitettu tilataideteos, jonka Lili loi ystävänsä kanssa ja joka on sekin merkki niin kauneudesta kuin myös ajan kulumisesta. Oman osansa romaanista saa erityisesti kiihkeä suhde Pariisissa taiteentuntija Peter Quincen kanssa. Ranskalaisuutta on siis mukana muutoinkin kuin odotetun Mariuksen kautta.
Eletty elämä on läsnä unenomaisena, kauniina ja hehkuvana. Unenomainen, kaunis ja hehkuva on myös Marius, joka kutsuu lukijansa viipyilemään äärelleen.
Helmet 2026 -lukuhaaste: 33. Kirjan päähenkilö on yli 60-vuotias.
Olen harkinnut tämän kirjan lukemista/kuuntelua. Otin kuitenkin ensimmäiseksi kuunneltavaksi Tommi Kinnusen uutuuden ja taidanpa sen jälkeen tarttua Kähkösen kirjaan, niin kauniisti kirjoitit teoksesta. Sirpa Kähkönen osaa luoda tunnelmia.
VastaaPoistaSirpa Kähkösen kirjoja en vieläkään ole lukenut. Ehkä Marius olisi helpompi aloitus kuin pitkä Kuopio-sarja?
VastaaPoistaTämä on ihana kirja. Olen nyt lukenut tätä reilun viikon oikein hitaasti, sillä makustelen sanoja, alleviivaan ja merkitsen oivaltavia kohtauksia. Vähän erilaista Kähköstä entiseen verrattuna, mielestäni.
VastaaPoistaIhanaa, että välillä tehdään myös viipyileviä yhdenpäivänromaaneja
VastaaPoistaEn ole oikein saanut selville, onko tämä kirja lintu vai kala. Eikä se taida selvitäkään ilman että itse kuuntelee 😅
VastaaPoistaEn ole oikein saanut selville, onko tämä kirja lintu vai kala. Eikä se taida selvitäkään ilman että itse kuuntelee 😅
VastaaPoista