Siirry pääsisältöön

Sirpa Kähkönen: Marius

Isoäiti menetti muistinsa ennen kuolemaa. Hänet vietiin vanhainkotiin sen jälkeen, kun hän löytyi pakkasesta yöpaitasillaan etsimästä lapsiaan. Kun Lili ensimmäisen kerran meni hänen luokseen vierailulle, huone oli hiljainen. Kädet, jotka olivat talvisin tehneet ristipistotöitä ja nyplänneet pitsiä ja kesäisin nikkaroineet, maalanneet, istuttaneet, siirtäneet kaksin multaisin kourin palstanaapurin käsiin joriinin juuria, liljan sipuleita, nostaneet maasta perunaa. Nuo kaiken osanneet kädet olivat tarttuneet hänen käsiinsä hauraina ja viileinä, ja isoäiti oli sanonut: ”Nyt minulla on vielä yks tehtävä. Muuttua semmosesta joka on semmoseks jota ei ennee oo.”

Sirpa Kähkönen: Marius
Siltala 2026
äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
kesto 5 t 48 min

On kaunis kesäpäivä, ja Lili viettää sitä oleillen pienessä mökissä pääkaupunkiseudulla. Hän odottaa Mariusta, nuorta ranskalaismiestä, joka saattaa tulla vielä käymään Lilin luona ennen lähtöään pois. Tai sitten ei. 

Seuranaan kuusikymppisellä taiteilijalla Lilillä on Rauha-koira, joka on nimensä mukaan lempeän rauhallinen. Jotain lempeän rauhallista on myös kertomuksessa, joka sijoittuu lämpimänä väreilevään elokuun päivään ilman kiirettä, ilman painetta pyyhältää eteenpäin. On tämä hetki, ja samalla tietoisuus siitä, että ajalla on rajansa.

Kesää oli lopulta niin pieni osa elämästä.

Rauhan lisäksi Lilille pitävät seuraa muistot. Hän muistaa hetkiä elämänsä varrelta, ja mennyt kietoutuu yhteen käsillä olevan kesäpäivän kanssa. Yksi merkityksellinen muisto on puutarhaan sijoitettu tilataideteos, jonka Lili loi ystävänsä kanssa ja joka on sekin merkki niin kauneudesta kuin myös ajan kulumisesta. Oman osansa romaanista saa erityisesti kiihkeä suhde Pariisissa taiteentuntija Peter Quincen kanssa. Ranskalaisuutta on siis mukana muutoinkin kuin odotetun Mariuksen kautta.

Eletty elämä on läsnä unenomaisena, kauniina ja hehkuvana. Unenomainen, kaunis ja hehkuva on myös Marius, joka kutsuu lukijansa viipyilemään äärelleen.

Helmet 2026 -lukuhaaste: 33. Kirjan päähenkilö on yli 60-vuotias.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki

Olisin voinut tyytyä varastamaan makupaloja elämääni aloittamalla uuden rajoja rikkovan harrastuksen, keskittymällä eläinsuojelutyöhön tai juoksemalla vieraissa aina Villen poissa ollessa. Olin kuitenkin niin kyllästynyt lintuhäkkiini, etten halunnut vain nuolla elämänsuolaa. Halusin purra, ahmia, niellä ja hotkia. Olin muuttunut kanarialinnusta korppikotkaksi. Ville ei kuitenkaan nähnyt muutosta. Hänelle olin edelleen kultaista tukkaa soljella niskassa pitävä perusnainen. Kurvit kunnossa ja päässä kosolti tervettä järkeä. Kuriton vain soveliaisuuden rajoissa. Niinpä päätökseni oli hänelle sokki. Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki Karisto 1999 kansi Pirita Syrjänen 199 sivua Virve Sammalkorven esikoisromaani Sinkkuleikki  oli minulle ilmestymisensä aikoihin elämys. Muistan, miten uppouduin romaaniin ja luin sen useamman kerran, koska jokin viihdyttävässä romaanissa vetosi minuun niin voimakkaasti. Sinkkuleikki  on sittemmin kulkenut mukanani muutosta toiseen ja löytänyt aina paik...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...