Ulomman portin pielessä aseman alueella oli kaksi pengerviljelmää, joilla kasvoi kurpitsoja, kaalia ja jotain mitä Hamza ei tunnistanut. Erillisosasto odotti siellä upseerin mennessä tervehtimään lähetyssaarnaajaa ja tämän perhettä ja siirtyessä näiden seurassa sisään. Jonkin ajan päästä afrikkalainen mies tuli ulos talosta ja kutsui heidät aidatulle sisäpihalle. Miehellä oli syviä uurteita otsassaan ja kasvoissaan ja rosoinen arpi kaulansa oikealla sivulla. Hän puhui sujuvaa swahilia.
Nobelisti Abdulrazak Gurnahin Loppuelämät vie 1900-luvun alkupuolen Itä-Afrikkaan. Siellä Hamza päätyy saksalaishallinnon sotilaspalvelijaksi, Afiya puolestaan raataa kotikylässään sukulaistensa vastentahtoisen hoivan varassa.
Hamza ja Afiya kohtaavat, ja heidän kauttaan rakentuu kuva siirtomaavallan ajasta ja sotien varjoista. Romaani kuvaa koskettavasti ja raastavasti sitä, miten julmasti eurooppalaiset afrikkalaisia kohtelivat ja minkälaisia kärsimyksiä epävakaat ajat tavallisille ihmisille tuottivat. Kertomuksessa on toivottomuutta mutta myös toivoa: se muistuttaa, että kaiken ikävän keskellä on myös hyvää ja elämä jatkuu.
Helmet 2022: 33. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan.
Sodan tunnelmia on myös Merja Mäen romaanissa Ennen lintuja. Kertomuksen päähenkilö on Alli, joka joutuu jättämään kotinsa Laatokan rannalla. Evakkomatka alkaa, ja Alli vakuuttaa palaavansa pian kotiin. Historiasta tiedetään, että Allin uskolle ei ole katetta ja että edessä on sopeutuminen uuteen kotipaikkaan sekä jäytävään koti-ikävään.
"Siltä se minustakin tuntui. Ei olisi Laatokkaa, ei Muurikin ja Korvenkukan tuttua tuoksua läävässä, eikä separaattorin hurinaa pertin nurkassa. Tulen kohinakin oli erilainen täällä kuin kotona. Me kaikki olimme jossain sen yläpuolella, oliko kylmä vai lämmin, tarpeeksi olkia vai ei. Me kodittomat."
Romaani on evakkokuvauksessaan valitettavan ajankohtainen ja siten myös ajatuksia herättävää luettavaa. Toivoisi, että nykyajassa kenenkään ei tarvitsisi jättää kotiaan ja kasvaa sodan varjossa. Toive ei näytä tällä hetkellä realistiselta.
Sanni Purhonen: Jos vain muuttuisin toiseksi
WSOY 2022
kansi Emmi Kyytsönen
91 sivua
äänikirjan lukija Elsa Saisio
kesto 50 min
Sanni Purhosen runoissa on kantaaottavuutta ja ironiaa, joka osuu. Purhonen tarkastelee runoissaan esimerkiksi sitä, miten kohtaamme vammaisuutta ja minkälaisia vinoutuneita sekä toiseuttavia asenteita vammaiset arjessaan kohtaavat.
"he muistuttavat että tavat liikkua ja olla
vaikuttavat itsetuntoon
ja huokaavat syvään
olen samaa mieltä
yläilmoissa liitäminen voittaa maan tallaamisen"
Vaikka runojen äärellä ajoittain tuntuu siltä, että peiliin katsominen kivistää, ei teos ole liian syyttävä tai osoitteleva. Vinon huumorin avulla voi sekä oivaltaa jotain tärkeää että nauraa itselle. Yhteiskunnallinen runous toimii todella.
Tuula Mäkelä: Rappuset
Suuri Kurpitsa 2022
66 sivua
Tuula Mäkelän esikoisteos Rappuset sulkee sisäänsä viehättävän tarinan isän ja tyttären yhteisestä kesäpäivästä. Päivän aikana korjataan rappusten rikkoutunut askelma ja mietitään elämän suuria kysymyksiä. Rappusista muotoutuu symboli elämän mittaisille askelille.
Sarjakuvateos on kuvitukseltaan selkeä ja mustavalkoinen. Näkökulma on lapsen, ja se välittyy kauniisti puhekielisen dialogin ja kertojan ajatusten kautta. Sarjakuvakertomus on tunnelmaltaan melankolinen ja samalla lohdullinen. Ihastuttava kokonaisuus!
Tuo Gurnahin teos kiinnostaa. Juuri nyt en sitä varmaan pystyisi lukemaan, mutta tulevaisuudessa kyllä!
VastaaPoistaSe on kyllä kiehtova ja moninainen.
Poista