Briitta Mickelsson käveli maantien reunaa kädessään kimppu sinivuokkoja. Eri oli poiminut vuokot hänelle ladon takaa lehdosta ja sanonut, että ne olivat kuin hänen silmänsä, ja se sininen oli maailman kaunein väri. Briitan mieleen olivat enemmän Erikin lämpimän ruskeat silmät. Sinisiä silmiä nimittäin näki melkein jokaisella, mutta Erikin lisäksi vain Mattilan väellä oli Vaaralan kylässä ruskeat silmät.
Sarastus käynnistää viihteellisen Synnyinmaa-sarjan vetävästi, kuten historiallisen romaanin taitajalta Virpi Hämeen-Anttilalta sopii odottaakin. Erik on köyhän torpan poika, jolle ei syntyperän perusteella ole suurta menestystä luvassa. Päijäthämäläinen kyläyhteisö ei katso hyvällä, kun Erik pyrkii itseään parempaan seuraan: rakkaus vauraan talon tyttäreen on niin epätasapainoinen kuin olla voi.
Erikin pitäisi monen mielestä muistaa asemansa ja tyytyä siihen, mitä on. Mutta kun ei ole paljoa, mihin tyytyä, ja kun rakkaus roihuaa, Erik lähtee Briitan kanssa tavoittelemaan kuuta taivaalta. Tietäähän sen, miten siinä käy. Nuorten tiet erkanevat, kun Briitta jää kotikylälleen toteuttamaan vanhempiensa toiveita ja Erik suuntaa Helsinkiin. Jos ei Briitta ole nuorukaiselle suotu, kenties muita haaveita voi kuitenkin tavoitella.
Ei Erik kaupungissakaan pääse eroon syntyperästään. Hän saa opiskelijakortteerissaan huomata olevansa herraskaista isäntäväkeään alempana. Mutta opintie on avoin hänellekin, ja kenties luokkajakokaan ei pysy voimissaan loputtomiin.
Pääkaupungissa Erik kaipailee myös nuoruudenrakkauttaan ja saa kotipuolesta kirjeitä, jotka vuoroin huolestuttavat ja vuoroin saavat aikaan mustasukkaisuuden puuskia. Briitan näkökulmaa avaa puolestaan sitä, millaista on tulla naitetuksi ison talon tyttärenä vasten tahtoaan miehelle, joka ei oikein osaa isännäksi taloon asettua.
Tämä sarja-avaus luo kiintoisan katsauksen aikaan, joka on mennyt. 1850-lukulainen elämänmeno piirtyy näkyviin eloisasti ja uskottavasti: taustatyö on varmasti tehty huolella ja kohti itsenäisyyttä matkaavan Suomen mielenmaisema kehystää hienosti kahden nuoren elämäntarinaa. Epätasa-arvoisuus ravistelee lukijaa mutta on samalla ajankuvaa: 1800-luvulla parempiosaiset pitivät tiukasti kiinni synnyinoikeuksistaan mutta vähitellen mahdollisuudet luokkanousuun alkoivat parantua.
Alkuvaiheilla en innostunut romaanista kovin suuresti, enkä oikein päässyt selville siitä, ketä Erik ja Briitta ovat. Erikin hahmo sai vähitellen lisää syvyyttä ja ilahduin, kun estradille pääsi osaltaan myös Briitta. Melkoisella vauhdilla Erik alkaa romaanissa liikkeelle päästyään luokkanousua suorittaa, mutta toisaalta hänen ihmeellisyytensä on helppo niellä, kun hän on ehtinyt saada lukijan puolelleen. Briitta on omanlaisensa voimahahmo hänkin, mikä toki on kiintoisaa, vaikka jossain määrin etäälle hän ainakin tässä aloituksessa minulle jäi.
Synnyinmaa-sarja on jo saanut jatkoa: Myöhäinen kevät ilmestyi 2024 ja Kultaiset vuodet vuotta myöhemmin. Uusi sukupolvi on puolestaan tulevan kirjasyksyn satoa. Taidanpa tarttua jo ilmestyneisiin jatko-osiin ihan piakkoin, sen verran Hämeen-Anttilan luoma maailma jäi mieleen pyörimään.
Helmet 2026 -lukuhaaste: 5. Kirjassa on epilogi eli jälkisanat.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.