Nuorena mikään tehtävä ei tuntunut liian suurelta, me rakastimme omia voimiamme. Maalasin suurta ja voitokasta mutta nyt haluan pienempää, eikä Rijnvliet ole siihen tyytyväinen. Hän on ylisuurten ideoiden mestari, kunhan muut vain toteuttavat ne, hän löytää kyllä sopivat tekijät. Siksi ihmettelen, miten hän on tullut kiinnittäneeksi huomionsa niinkin pieneen olentoon kuin Jacob.
1600-luku ja Hollanti. Ikääntynyt taiteilija työstää salaperäistä maalausta ja ottaa oppipojan, joka on kovin lahjakas. Oman elämän ja uran illassa taiteilija saa odottamatonta iloa siitä, kun saa seurata nuoren lupauksen Jacobin työtä.
Sitten kaupungissa syttyy tulipalo, joka vaikuttaa kaikkiin.
Sielunpiirtäjän ilta on kaunis romaani taiteesta, taiteen tekemisestä ja elämänkulusta. Se kuvaa levollisesti ja ymmärtäen ihmistä, joka tietää, että on aika astua sivuun ja tehdä tilaa muille. Sivuun astuminen ei kuitenkaan tarkoita kaiken hylkäämistä vaan se voi olla myös mahdollisuus antaa muille jotain siitä kaikesta, mitä on ehtinyt oppia ja ymmärtää.
Uskoisin, että tämä romaani on Joel Haahtelan ystäville hyvin toimiva. Kertomuksessa on runsaasti kauniita ajatuksia ja harkittuja huomioita, kuten niin usein kirjailijan teoksissa aiemminkin.
Agnes kutsui tällaisia iltoja sielunpiirtäjän illoiksi; kun talvinen sumu leviää pitkin katuja ja kietoo kaupungin pisaroivaan syliinsä.
Välillä lyyriset mietelmät tuntuvat jopa hengästyttävän runsailta. Toisaalta luulen, että Sielunpiirtäjän ilta toimii parhaiten painettuna kirjana. Äänikirjamuodossa jotain sen lumosta jää piiloon, ja painetun kirjan tarjoama mahdollisuus palata helposti ajatuksia herättävien pohdintojen äärelle houkuttaa. Pitänee siis palata sielunpiirtäjän luokse myös perinteisessä formaatissa.
Kirjoittamisen tällä puolella on elämä. Tuolla puolen sanat katoavat tyhjään, leijailevat avaruuden sinessä, kuin orpolapset jotka odottavat isäänsä, tyynyä johon päänsä painaisi.
Muualla: Tuijata ja Hemulin kirjahylly.
Helmet 2025: 49. Kirja on julkaistu vuonna 2025.
Kyllä, tämä on ehdottomasti itse luettava printtimuodossa. Kirja on vieläpä kanneltaankin kuin koru, tavattoman kaunis. Minä en ole kaikkia Haahteloita lukenut, mutta tämä toimi todella, sai uskomaan levollisuuteen, kauneuteen ja ihmisen hyvyyteen. Ihana tunnelma, tasapainoinen teos, jossa hieno, pieni tarina.
VastaaPoista