Vastaus ilmestyi heti. Ei, hän ei ollut mikään pakoreitti. Hän oli saanut Berthan näkemään kirkkaasti. Tunteet lähes tuntematonta miestä kohtaan eivät olleet ainoa asia, joka veti häntä puoleensa. Koko sirkus houkutteli häntä. Ihmiset, tuoksut ja tarinat. Mademoiselle Bassinin korsetista vapaa vyötärö. Heddan terävä kieli ja vahvat kädet. Charlesin tapa puhua hänelle kuin he olisivat tunteneet toisensa vuosikausia eivätkä vain muutamaa tuntia. Tunne olemisesta paikassa, jossa hänen ei ensimmäistä kertaa tarvinnut piilotella tai hillitä mitään puolta itsestään.
Tyttö joka karkasi on Bertha, maineestaan huolta pitävän porvarisperheen tytär. Bertha ei halua samanlaista elämää kuin sisarellaan Julialla, joka on päätynyt kunniallisiin naimisiin Augustin kanssa ja joka etenee elämässään vanhempiensa toivomalla tavalla.
Ensin Bertha kiinnostuu näyttelemisestä. Hän pääsee mukaan teatterikiertueelle, joka avaa hänen silmänsä jollekin aivan uudelle, sirkukselle. Sirkusväessä on jotain lumoavaa, ja erityisesti Bertha kiinnostuu Baptistesta, taitavasta ratsastajasta, joka elää ja hengittää sirkusta. Baptisten juuret ovat sirkusmaailmassa ja hän on osa sitä toisin kuin Bertha, privaattityttö, jota kaikki eivät ota avosylin vastaan. On monia, joiden mielestä sirkus ei kuulu ulkopuolisille, ja nimenomaan ulkopuolinen Bertha on.
Ulkopuolisuus ei karise kadoksiin, kun Bertha päättää jättää näytelmäkiertueen kesken ja karkaa sirkuksen mukaan. Hän saa huomata olevansa joku, jolle ei lupauksista huolimatta järjesty omaa esitystä ja joka jää usein sivustaseuraajaksi, vaikka hän yrittää ansaita paikkansa ja löytää tavan keskustella sirkuslaisten kanssa. Baptiste ei kuitenkaan päästä Berthaa jäämään täysin ulkopuolelle.
Berthalle käy pian selväksi, että sirkuselämä on raakaa työtä. Kiertue-elämä koettelee kaikkia eivätkä taloudelliset vaikeudet jää sirkuslaisille vieraiksi. Bertha ei myöskään voi olla kaipaamatta kotiinsa Tukholmaan, vaikka välit isään ovat jäässä tyttären itsepäisen päätöksen vuoksi. Silti sirkuksessa – ja Baptistessa – on lumoa, joka vetää Berthaa puoleensa vuodesta toiseen.
Tyttö joka karkasi perustuu romaanin kirjoittajan oman suvun tarinaan, ja se tarjoaakin kurkistuksen siihen, minkälaista kiertävä sirkuselämä on voinut olla reilut sata vuotta sitten. Teoksessa ei turhaan romantisoida raskasta kiertue-elämää ja taloudellisia haasteita. Kertomus avaa kiinnostavasti myös sitä, miten tiivis yhteisö "sirkusperhe" on ja miten vaikeaa tuohon yhteisöön liittyminen voi olla, jos minkäänlaista kytköstä taiteilijayhteisöön ei entuudestaan ole olemassa.
Se, että romaanin taustalla on todellisia ihmisiä, näkynee paikoin hieman raportoivaksi painuvassa otteessa. Mietin, olisiko kerronnalle ollut hyödyksi isompi irtautuminen todellisesta elämästä ja toisaalta myös jonkinmoinen sisällöllinen karsiminen. Kaikkiaan romaani kuitenkin tarjoaa oivallisen katsauksen taideyhteisöön, johon harvalla on mahdollisuuksia todellisuudessa päästä paremmin perehtymään.
Helmet 2026 -lukuhaaste: 24. Kirjassa on sirkus tai huvipuisto.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.