Siirry pääsisältöön

Kimmo Ohtonen: Ikimaa – Soturin tie

Kalla näki kuusten röpelöisten oksien takaa, kuinka Hukkalinnan valot kutsuivat häntä luokseen. Viimeinkin kotona. Hänen jalkansa tuntuivat raskailta, nälkä kurni vatsassa. Kotimatkan aikana Kallaa oli alkanut harmittaa, ettei hän ollut mökissä sanonut mitään, vaan oli juonut teensä omissa ajatuksissaan ja pötkinyt tiehensä. Häntä lohdutti ajatus, että oli jo myöhä ja kun hän huomenna näkisi kontiopojan, he voisivat jutella kaikessa rauhassa.

Kimmo Ohtonen: Soturin tie
Otava 2018
335 sivua

Kun etsiskelin kirjaa, jota voisin lukea yhdessä kuopuksen kanssa, osui kirjastossa vastaan luontotoimittaja Kimmo Ohtosen nuortenromaani Ikimaa – Soturin tie, joka avaa Ikimetsä-fantasiatrilogian. Romaani sijoittuu tulevaisuuden maailmaan, joka ei vaikuta erityisen viehättävältä. Luonto ei kukoista ja yleisilme on kohtuullisen ankea.

Teini-ikäinen Oliver asuu Kuusilaaksossa, missä hänen isänsä toimii plantaasinvartijana. Äiti on erikoisen ihmisen maineessa, ja kun hän katoaa, Oliver jää etsintäyrityksineen kovin yksin. Oliverin yllätykseksi hän päätyy etsintöjensä myötä matkaamaan valtavan Jätti-karhun mukana toiseen maailmaan, Ikimaahan. Siellä Oliver kohtaa aikanaan Kallan, joka on käynyt vuosien ajan soturikoulua ja on jatkuvasti napit vastakkain kuninkaan pojan Kriston kanssa.

Ikimaassa Oliverille alkaa vähitellen selvitä moni asia. Hän pääsee perille äitinsä taustasta ja ymmärtää itsestään jotain olennaista. Samaan aikaan hän on keskellä uudenlaista maailmaa, jossa käydään katkeraa valtataistelua.

Soturin tie on monella tapaa kiinnostava teos, jonka ennakoin sisältävän ajatuksia siitä, miten tärkeää on kunnioittaa luontoa. Näin käykin; sanoma on mukavasti mukana romaanin tapahtumissa ilman tarpeetonta osoittelemista, ja luonto on viehättävästi olennaisena osana romaanin maailmaa.

Kertomuksen fantasiamaailma on kiehtova mutta hieman liiankin runsas. Henkilöitä on mukana niin paljon, että aina ei ole helppoa pysyä perillä, mikä kenenkin merkitys kokonaisuudessa on. Lisäksi paikoin kerronta on turhankin yksityiskohtaista – jonkinlainen karsinta ja tiivistäminen olisi varmasti tehnyt romaanille hyvää.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...