Siirry pääsisältöön

Riikka Pulkkinen: Lumo

Kun tyttö kasvoi, hän varmasti ajatteli elämän suurta elokuvaa yhä, vaikka kukaan ei tarkkaan tiedä, mitä hän ajatteli. Ehkä tyttö pohti silmientakaisuutta. Ehkä hän suri yhden näkökulman suppeutta. Asia saattoi harmittaa tyttöä juuri ennen nukahtamista: jos hän olisi alkanut toden teolla ajatella oman minuutensa vankilaa, sitä, ettei hän koskaan olisi kukaan muu kuin hän itse, pelkkä hän, hän olisi murehtinut niin, että hänen vuoteestaan olisi tullut kyynelallas.

Riikka Pulkkinen: Lumo
Otava 2022
kansi Piia Aho
382 sivua

Philippa Laakso on kuollut. Naapuri löytää hänet menehtyneenä pihalta. Vain 17-vuotiaana kuolleen nuoren kohtalo on mysteeri: mikä hänet tappoi?

Ehkä vielä suurempi mysteeri on Philippa itse. Kuka hän lopulta oikein oli?

Kuolemansyyntutkijat selvittävät sekä Philippan elämää että hänen lähipiiriään. Tutkinnan aikana he kuulevat niin ruumiin löytänyttä kuin kuolleen läheisiä. Jokaisella on oma tarinansa kerrottavanaan, ja muistojen keskellä Philippa asettuu ristivalotukseen, joka valaisee häntä joka puolelta. Silti jotain tuntuu jäävän aina varjoon.

Selvää on ainakin se, että Philippa Laakson elämä oli moninaisuuden leikkiä. Hän halusi tehdä elämästä leikin, ja leikittelyyn hän houkutteli mukaan monen muunkin. Tärkeä esine on Olympus Pen -kamera, joka on tallentanut monenlaisia tilanteita ja monenlaisia ihmisiä.

Kun Philippa leikkii elämän mahdollisuuksilla, tuntuu myös romaani leikkivän fiktion mahdollisuuksilla. Se on metafiktiota, se sisältää erilaisia tekstilajeja kuulusteluraportista viralliseen huomautukseen. Se nostaa esille tyttöyttä ja tyttöyden rajoja, kyseenalaistaa ja irvailee. Siinä määrin monikerroksinen romaani on, että se ei tyhjene yhdellä lukukerralla.

Lukijana koen tulevani osaksi leikkiä, joka osaksi pitää mukanaan mutta ei aina. Tulee hetkiä, jolloin haluan lopettaa leikin, jäädä sivuun tai ainakin huokaista hetken, niin täynnä monenlaisia aineksia romaani on ja niin loitolle se välillä minut lukijana työntää.

Silti romaanin maailma ja henkilöt jäävät kutkuttamaan mieltä, se kaihertaa ja mietityttää. Lumo oli lukupiirikirjanamme, ja lukupiirin käsittelyyn se sopikin runsaudessaan erinomaisesti. Keskustelua riitti.

Helmet 2022 -lukuhaaste: 27. Kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva.

Kommentit

  1. Minäkin odotan tätä, löytyy jo lukupinosta. :) Tyttöyden teemat ovat ajasta aikaan kiinnostavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tematiikka tässä on tosiaan kiinnostavaa! Tulin miettineeksi Petra Forsténin Kadonneita tyttöjä tämän myötä juuri tuon tyttöyden vuoksi.

      Poista
  2. Tämän olisi kovasti halunnut lukea, mutta on niin uusi ettei kirjastosta saanut. Ensi vuonna sitten. Vaikuttaa varsin erikoiselta hyvällä tavalla!

    VastaaPoista
  3. Tämä kyllä kiinnostaa. Mainitsit sen Forstenin Kadonneet tytöt, yritin alkaa sitä kuunnella mutten päässyt oikein alkua pidemmälle kun en ymmärtänyt siitä mitään ⁉️
    En tiedä pitäisikö vain yrittää uudestaan... Siihen vaan on aina kynnys korkealla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi. Luin Kadonneet tytöt painettuna versiona, ja minusta se toimi mainiosti. En osaa arvioida, voisiko formaatti vaikuttaa kokemukseen noin paljon.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok