Kun tyttö kasvoi, hän varmasti ajatteli elämän suurta elokuvaa yhä, vaikka kukaan ei tarkkaan tiedä, mitä hän ajatteli. Ehkä tyttö pohti silmientakaisuutta. Ehkä hän suri yhden näkökulman suppeutta. Asia saattoi harmittaa tyttöä juuri ennen nukahtamista: jos hän olisi alkanut toden teolla ajatella oman minuutensa vankilaa, sitä, ettei hän koskaan olisi kukaan muu kuin hän itse, pelkkä hän, hän olisi murehtinut niin, että hänen vuoteestaan olisi tullut kyynelallas.
Philippa Laakso on kuollut. Naapuri löytää hänet menehtyneenä pihalta. Vain 17-vuotiaana kuolleen nuoren kohtalo on mysteeri: mikä hänet tappoi?
Ehkä vielä suurempi mysteeri on Philippa itse. Kuka hän lopulta oikein oli?
Kuolemansyyntutkijat selvittävät sekä Philippan elämää että hänen lähipiiriään. Tutkinnan aikana he kuulevat niin ruumiin löytänyttä kuin kuolleen läheisiä. Jokaisella on oma tarinansa kerrottavanaan, ja muistojen keskellä Philippa asettuu ristivalotukseen, joka valaisee häntä joka puolelta. Silti jotain tuntuu jäävän aina varjoon.
Selvää on ainakin se, että Philippa Laakson elämä oli moninaisuuden leikkiä. Hän halusi tehdä elämästä leikin, ja leikittelyyn hän houkutteli mukaan monen muunkin. Tärkeä esine on Olympus Pen -kamera, joka on tallentanut monenlaisia tilanteita ja monenlaisia ihmisiä.
Kun Philippa leikkii elämän mahdollisuuksilla, tuntuu myös romaani leikkivän fiktion mahdollisuuksilla. Se on metafiktiota, se sisältää erilaisia tekstilajeja kuulusteluraportista viralliseen huomautukseen. Se nostaa esille tyttöyttä ja tyttöyden rajoja, kyseenalaistaa ja irvailee. Siinä määrin monikerroksinen romaani on, että se ei tyhjene yhdellä lukukerralla.
Lukijana koen tulevani osaksi leikkiä, joka osaksi pitää mukanaan mutta ei aina. Tulee hetkiä, jolloin haluan lopettaa leikin, jäädä sivuun tai ainakin huokaista hetken, niin täynnä monenlaisia aineksia romaani on ja niin loitolle se välillä minut lukijana työntää.
Silti romaanin maailma ja henkilöt jäävät kutkuttamaan mieltä, se kaihertaa ja mietityttää. Lumo oli lukupiirikirjanamme, ja lukupiirin käsittelyyn se sopikin runsaudessaan erinomaisesti. Keskustelua riitti.
Helmet 2022 -lukuhaaste: 27. Kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva.
Ootan, että pääsen lukemaan tän!
VastaaPoistaTämä on kyllä kiinnostava!
PoistaMinäkin odotan tätä, löytyy jo lukupinosta. :) Tyttöyden teemat ovat ajasta aikaan kiinnostavia.
VastaaPoistaTematiikka tässä on tosiaan kiinnostavaa! Tulin miettineeksi Petra Forsténin Kadonneita tyttöjä tämän myötä juuri tuon tyttöyden vuoksi.
PoistaKiitos kirjavinkistä.
VastaaPoistaOle hyvä, Mai.
PoistaTämän olisi kovasti halunnut lukea, mutta on niin uusi ettei kirjastosta saanut. Ensi vuonna sitten. Vaikuttaa varsin erikoiselta hyvällä tavalla!
VastaaPoistaLuulenpa, että voisit tästä pitää!
PoistaTämä kyllä kiinnostaa. Mainitsit sen Forstenin Kadonneet tytöt, yritin alkaa sitä kuunnella mutten päässyt oikein alkua pidemmälle kun en ymmärtänyt siitä mitään ⁉️
VastaaPoistaEn tiedä pitäisikö vain yrittää uudestaan... Siihen vaan on aina kynnys korkealla.
Oijoi. Luin Kadonneet tytöt painettuna versiona, ja minusta se toimi mainiosti. En osaa arvioida, voisiko formaatti vaikuttaa kokemukseen noin paljon.
Poista