Siirry pääsisältöön

Pauliina Vanhatalo: Vastuulliset

– Meidän pitää kertoa sulle jotain tästä meidän kodista, isä sanoi lopulta. – Tämä talo on ollut olemassa melkein kaksisataa vuotta, ja niin pitkässä ajassa ehtii tapahtua kaikenlaista. Hyvää ja pahaa. Lähes kaikki täällä asuneet perheet on olleet ihan tavallisia, eläneet niin kuin nyt yleensä eletään, mutta ennen meitä täällä asui perhe, jolle kävi pahasti.

Pauliina Vanhatalo: Vastuulliset
Tammi 2022
kansi Eevaliina Rusanen
253 sivua

Lennin perhe muuttaa uuteen kotiin, jota varjostaa synkeä menneisyys. Viereisessä autiotalossa majailee Pasi, jolla on yhteyksiä Lennin uuden asuintalon murheeseen. Pasi saa seurakseen nuoren Valon, joka ei onnistu pysymään kuivilla vaan tarvitsee huumausaineannoksensa päivittäin. Valon äiti Niina etsii turvapaikkaa kerrostalosta. Kaikkia yhdistää pieni tehdaskaupunki ja se, että kaikilla on omat varjonsa.

Ehkä murheellisimmilta tuntuvat pienen Lennin varjot. Alakouluikäisenä hän joutuu kantamaan vastuuta perheestään, suree isän vointia ja yrittää löytää paikkansa uusista ympyröistä. Pienen ihmisen kokemusmaailma piirtyy esiin kauniisti ja uskottavasti: Lenni tuntuu todelliselta ja hänen hahmonsa vetoaa tunteisiin.

Koskettavaa on myös se, minkälaista varjoa – ja Valoa – Niina kantaa mukanaan. Narkomaanipojan äidin maailmaa kuvataan sitäkin tavalla, joka tuntuu hyvin mahdolliselta. Se myös riipaisee: kukapa vanhempi ei olisi miettinyt mennyttä, tarkastellut omia ratkaisujaan suhteessa nykyhetkeen. Nykyhetki kun ei ole lainkaan sellainen, jollaiseksi Niina sen ehkä joskus kuvitteli – arkeen kuuluu jatkuvan huolen ohella ymmärrys siitä, miten näköalattomaksi oman lapsen elämä on muuttunut. Ja tällä kun pitäisi kaiken olla laveana edessä.

Sitten on vielä Pasi. Autiotalon asukki miettii hänkin omaa varjoaan, Lennin uuden kotitalon tragediaa. Olisiko Pasi voinut estää murhenäytelmän? Olisiko hän voinut tehdä toisin?

Yksilöllisten menestystarinoiden keskellä Pauliina Vanhatalon romaani on kaukana loistosta ja kimalluksesta, ja sellainen tuntuu tarpeelliselta. Se muistuttaa siitä, miten paljon ja samalla vähän on omissa käsissämme. Valintoja voimme tehdä mutta emme toistemme puolesta – vanhempana tai läheisenä voi toivoa parasta mutta ei varmistaa kaikkea – ja toisaalta täyttä valinnan vapautta harvoin kenellekään on tarjolla.

Vastuulliset on tummasävyinen mutta samalla lempeä ja ymmärtävä romaani ihmisistä nykymaailmassa. Se kertoo heistä, jotka kantavat vastuutaan silloinkin, kun se tuntuu tarpeettoman raskaalta ainakin sivullisen mielestä. Kaunis kieli antaa sopivasti ilmaa niin, että tummuus ei tukahduta liiaksi.

Kommentit

  1. Tästä on pidetty, vähän mietin että pitäisikö minunkin kokeilla. :)

    VastaaPoista
  2. Kuuntelin tämän lokakuussa ja pidin kyllä. Vaikka siinä on tummia teemoja, ei silti kynnetty niin syvissä vesissä että olisi alkanut ahdistaa. Pidin aivan erityisesti Lennistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Vaikka teemoissa on tummuutta, ei romaani ole liian synkkä. Siinä on sopivasti ilmavuutta.

      Poista
  3. Tämä vaikuttaa teemojensa puolesta aika raskaalta, mutta kiva kuulla, että kieli tuo happea, ei ole liian masentavaa luettavaa. En ole tainnut lukea Vanhatalolta mitään, vaikka pelkästään kiitosta on osunut silmiini, joten olisi varmasti syytä kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Vanhatalon teoksia! Minun lukulistalleni ne kipuavat nykyään automaattisesti.

      Poista
  4. Perusasetelma on kyllä niin rujo, että jätän tämän vielä odottamaan aikaa parempaa. Teemat toki ovat sellaisia, että ne on syytä tehdä näkyviksi, silloin ongelmiin on helpompi puuttua.
    Minna /KBC

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tietysti hyvä tunnustella, mikä on oikea hetki. Tätä suosittelen joka tapauksessa, vaikka sitten myöhemmin luettavaksi!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok