Siirry pääsisältöön

Tuire Malmstedt: Lasitarha

Lilja palasi sisälle ja laski lehden pöydälle. Vasta nyt hän huomasi etusivun uutisen. 4-vuotias Lenni kadonnut leikkipuistosta. Lilja luki jutun, kyyneleet virtasivat hänen poskillaan ja muistot nousivat pintaan. 

Tuire Malmstedt: Lasitarha
Aula & Co 2021
361 sivua

Tuire Malmstedt on minulle uusi tuttavuus, mutta kun kustantaja tarjosi minulle ennakkokappaletta Malmstedtin Lasitarhasta, kiinnostuin. Tarinan keskiössä on lasten katoaminen: neljävuotiaan Lennin katoaminen leikkipuistosta palauttaa Liljan mieleen hänen perheensä tragedian, kun seitsemänvuotias Henri katosi vuosia aiemmin. Lilja ei voi antaa asian olla vaan ryhtyy etsimään poikaansa samalla, kun rikostutkijat Elmo Vauramo ja Matilda Metso yrittävät löytää Lennin. Myös Elmo huomaa vanhojen muistojensa pyrkivän pintaan.

Lilja on kuuroutunut musiikinopettaja, joka käyttää kommunikaatiossaan viittomia. Hiljaisuus on osa hänen elämäänsä, mutta hiljaista on myös poliisitutkinnassa: Matilda on suorastaan kuuluisa siitä, että hän ei turhia jaarittele. Pientä yhteisöä leimaa muutenkin vaikeneminen, sillä salaisuuksia riittää.

Kirjassa on kiinnostavia teemoja lähtien siitä, miten traumat vaikuttavat ihmisiin ja miten muistot eivät jätä rauhaan. Malmstedtilla on myös taito kieputtaa juonta niin, että lukija saattaa useampaankin kertaan tulleensa taitavasti harhautetuksi.

Pakko on kuitenkin myöntää, että tarina lähti liikkeelle minun makuuni kovin hitaasti. Vei aikaa, ennen kuin aloin todella kiinnostua henkilöistä – alkuun koin, että hahmotkaan eivät oikein tarjonneet tarttumapintaa. Kannatti kuitenkin pitäytyä kiinni tarinassa, koska loppua kohden ote kyllä paranee.

Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta!

Muualla: Kirsin kirjanurkka, Kirjamuuri, Kirjojen kuisketta ja Kirja vieköön!

Kommentit

  1. Tosi kiinnostava dekkari. Pistin kirjaston varauslistalle :)

    VastaaPoista
  2. Tykkäsin tästä kovasti. Tuire M on niin taitava kirjoittaja. Jatkoa odotellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan taitava kirjoittaja. Erityisesti ihastelen kykyä kieputtaa lukijaa!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy