Lilja palasi sisälle ja laski lehden pöydälle. Vasta nyt hän huomasi etusivun uutisen. 4-vuotias Lenni kadonnut leikkipuistosta. Lilja luki jutun, kyyneleet virtasivat hänen poskillaan ja muistot nousivat pintaan.
Tuire Malmstedt on minulle uusi tuttavuus, mutta kun kustantaja tarjosi minulle ennakkokappaletta Malmstedtin Lasitarhasta, kiinnostuin. Tarinan keskiössä on lasten katoaminen: neljävuotiaan Lennin katoaminen leikkipuistosta palauttaa Liljan mieleen hänen perheensä tragedian, kun seitsemänvuotias Henri katosi vuosia aiemmin. Lilja ei voi antaa asian olla vaan ryhtyy etsimään poikaansa samalla, kun rikostutkijat Elmo Vauramo ja Matilda Metso yrittävät löytää Lennin. Myös Elmo huomaa vanhojen muistojensa pyrkivän pintaan.
Lilja on kuuroutunut musiikinopettaja, joka käyttää kommunikaatiossaan viittomia. Hiljaisuus on osa hänen elämäänsä, mutta hiljaista on myös poliisitutkinnassa: Matilda on suorastaan kuuluisa siitä, että hän ei turhia jaarittele. Pientä yhteisöä leimaa muutenkin vaikeneminen, sillä salaisuuksia riittää.
Kirjassa on kiinnostavia teemoja lähtien siitä, miten traumat vaikuttavat ihmisiin ja miten muistot eivät jätä rauhaan. Malmstedtilla on myös taito kieputtaa juonta niin, että lukija saattaa useampaankin kertaan tulleensa taitavasti harhautetuksi.
Pakko on kuitenkin myöntää, että tarina lähti liikkeelle minun makuuni kovin hitaasti. Vei aikaa, ennen kuin aloin todella kiinnostua henkilöistä – alkuun koin, että hahmotkaan eivät oikein tarjonneet tarttumapintaa. Kannatti kuitenkin pitäytyä kiinni tarinassa, koska loppua kohden ote kyllä paranee.
Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta!
Muualla: Kirsin kirjanurkka, Kirjamuuri, Kirjojen kuisketta ja Kirja vieköön!
Tosi kiinnostava dekkari. Pistin kirjaston varauslistalle :)
VastaaPoistaKiva sitten kuulla myöhemmin ajatuksiasi. :)
PoistaTykkäsin tästä kovasti. Tuire M on niin taitava kirjoittaja. Jatkoa odotellen.
VastaaPoistaOn tosiaan taitava kirjoittaja. Erityisesti ihastelen kykyä kieputtaa lukijaa!
Poista