Siirry pääsisältöön

Silja Vuorikuru: Kultalintu, mustasulka

Ajatus leimahtaa ja hiipuu, sukeltaa metsänpeittoon ja ponnahtaa suonsilmästä pilvenkaistaleita lainehtivalle taivaalle. Ajatus on valonsäie, joka sinnittelee esiin äkisti pimentyneen auringon syrjästä. Keinutan auringonsädettä kämmenellä, tuuditan sitä villilintuna sykkivää sydäntäni vasten. Katson Tyttöön, joka nukkuu kyljelleen käpertyneenä, huulet raollaan, lähellä silmieni nähdä, lähellä kämmenteni tuntea. Valo kimpoilee sormieni lomasta teltan kylkiin, lennähtää sokaisevana kipuna takaisin silmiini.

Silja Vuorikuru: Kultalintu, mustasulka
Kustannus Aarni 2021
kansi Laura Sivonen
250 sivua

Aiemmin tietokirjailijana esiintyneen Silja Vuorikurun esikoisromaani Kultalintu, mustasulka on yksi Kustannus Aarnin "Minä ja metsä" -kirjoituskilpailun voittajista. Kilpailun nimestä huolimatta ei olla koko ajan metsässä vaan se on lisäelementti, joka on henkinen pakopaikka ja unelmien kohde tytölle, jonka elämässä on kohtuuttoman paljon raskaita asioita.

Romaanin päähenkilö on Iiris, joka menettää äitinsä ala-asteikäisenä. Yhtäkkiä äiti sairastuu ja makaa valkeana sairaalan teho-osastolla, kunnes hänen sydämensä ei "suostu enää heräämään". Siitä alkaa Iiriksen uusi elämä, jossa äidin ikävöiminen on alati läsnä, jonkinlainen olennainen osa aivan kaikkea. Eikä se katoa, vaikka Iiris kasvaa nuoreksi aikuiseksi.

Minun suruni on muuttumaton, lasinkirkas, teräväsärmäinen.

Äidin poismeno mullistaa nuoren tytön maailman sijoiltaan. Hänen ympärillään on liian monta ymmärtämätöntä aikuista, jotka eivät ymmärrä ja tunnista lapsen hätää. Koulussa lapset osoittavat myötätuntoaan osaamallaan tavalla, kömpelösti, ja joskus myötätunto muuttuu ilkeydeksi. Aikuisten kylmyys ja suoranainen julmuus on se, mikä raastaa. En voi kirjaa lukiessani olla ajattelematta, miten tärkeää ajateltavaa Kultalintu, mustasulka tarjoaisi lukuisille aikuisille. Se muistuttaa, että lapsi on ajatteleva ja tunteva olento, jota tulee sellaisena myös kohdella.

Kerronnassa on  monia viittauksia tunnettuihin satuihin. On pahaa äitipuolta ja kuningas, joka ei ymmärrä pohtia, onko valtakunnassa kaikki sittenkään hyvin. On taianomainen metsä, joka tarjoaa henkistä tukea silloin, kun ihmisiltä sitä on turha odottaa. On hahmoja, jotka pelkistyvät satuhahmojen lailla onttoutensa vangiksi, ja kaiken keskellä on syvästi tunteva ja kokeva Iiris, jonka tarina koskettaa ja ravistelee.

Iiris kokee kohtuuttoman kovia. Onneksi hän löytää elämäänsä tukipylväitä, jotka auttavat elämään ilman äitiä. Muualla hän näkee, mitä on elää tyttärenä, jonka äiti on elämässä läsnä. Äidittömän tytön kokemukset tulevat lähelle ja herättävät pohtimaan sitä, miten lapsia ja nuoria kohdellaan.

Romaani on tematiikaltaan raskas. Lukukokemukseen tuo kaivattua ilmaa sadunomaisuus, joka toimii ja sopivasti keventää. Upeasti toimii myös kerronta, joka on kaunista ja kuvallista. Se ei paisu metaforista raskaaksi vaan on niin kaunista, että monen ilmaisun äärellä haluan pysähtyä ja painaa ajatuksia mieleeni.

Minä olen lumisesta metsästä karannut pikkulintu, harmaa ja punainen. Olen lentänyt aikomattani viluun ja pimentoon, vaikka kuuluisin auringon maahan. Syöksähtelen kauhuissani kynttilänliekkien valaisemassa salissa, koska en löydä pakotietä pesäpuiden suojiin.

Silja Vuorikurun kauniista romaanista kirjoittavat myös esimerkiksi Tuija ja Kini.

Kommentit

  1. Tekstinäytteet ovat hurjan kaunista kieltä ❤️
    Harmi ettei tätä ole saatavilla äänikirjana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! En tosin tiedä, onko jossain vaiheessa tulossa äänikirjanakin. Toivotaan niin!

      Poista
  2. Tämä on muutaman kerran tullut esille ja kiinnostuin kyllä heti. Aivan upeita sitaatteja!

    VastaaPoista
  3. On todella upeaa kieltä. Pistän kirjan muistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, Riitta! Toivottavasti saat tämän käsiisi.

      Poista
  4. Mielettömän kaunis kansi tällä kirjalla! Ja itse sisältökin vaikuttaa lupaavalta. Pidän metaforisesta kielestä ja tiettyyn pisteeseen asti runollisestakin, kunhan ei ole pelkkää sellaista. Tässä ilmeisesti balanssi säilyy. Tosi kauniit lainaukset olet valinnut! Tämän kirjan merkitsen ylös suomilistalleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kansi on kyllä todella vaikuttava, kiinnittää katseen. Minulla lukeminen tökkää, jos kieli on liian kiemuraista. Tässä balanssi säilyy hyvin.

      Poista
  5. Kiva, että nostit pienemmän kustantamon kirjan esiin! Alkoi kiinnostamaan nimenomaan kauniin kielen takia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liian vähän tulee pienempien kustantamoiden julkaisutoimintaa seurattua. Tämä onneksi kiinnitti huomioni ja päätyi lukupinooni.

      Poista
  6. Muistan nähneeni tuon kilpailun ja vähän se kiinnosti itseänikin, mutta en ole erityisen "metsäinen" kirjoittaja.

    Kuulostaa siltä, että tässä romaanissa on löydetty todella omaperäinen näkökulma metsäelämyksiin. Hyvä sekin, ettei painotus tässä ole ilmastoahdistuksessa, kun niitä kirjoja on julkaistu jo vähän liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on mielestäni kiva se, että metsä on aika sopivasti läsnä eikä tule liikaa päälle. Painotus ei tosiaan ole ilmastoahdistuksessa.

      Poista
  7. Vaikuttaa todella hienolta kieleltä ja tärkeältä teokselta muutenkin. Toisaalta aihe on niin raskas, että ainakaan juuri tässä hetkessä en tunne kirjaan suurempaan vetoa. Mutta voisin kuvitella, että monelle tärkeä teos, lohtuakin tuova. Toivottavasti löytää lukijansa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon samaa! Minulla oli ennakkopelkoja juuri raskaan aiheen vuoksi, mutta kerronta etäännytti mielestäni juuri sopivasti, eikä kokonaisuus ollut liian rankka.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok