Siirry pääsisältöön

Markus Ahonen: Anna pahan kiertää

Samaan aikaan tekijä varmasti kulki pitkin pimeitä katuja. Vetäytyi kotinsa pimeyteen ja avasi television. Makasi aamuun asti eikä välttämättä edes katunut tekoaan. Ei ehkä sittenkään, kun lehdissä etsittiin vinkkejä tekijöistä ja poliisi kertoisi julkisuudessa tietoja raa'asta teosta ja iltapäivälehdet rahastaisivat omaisten surulla.

Markus Ahonen: Anna pahan kiertää
WSOY 2021
kansi Sanna-Reeta Meilahti
407 sivua

Markus Ahosen Isaksson -dekkarisarja on saanut jatkoa. Sarjan kuudennessa osassa Helsinkiä kiertää rikollisjoukko, joka pahoinpitelee vastaantulijoita. Uhrit tuntuvat valikoituvan sattumanvaraisesti, ja pelko leviää.

Tutkintaa johtaa rikosylikonstaapeli Markku Isaksson, joka yrittää selvittää myös, kuka ampui kollegaa ja saattoi tämän puhumattomuuden tilaan. Entä mitä ammuttu Tapio Räihä oli juuri ennen ampumista yrittänyt Isakssonille viestittää?

Panokset kovenevat ja tunnelma kiristyy entisestään, kun väkivallan kohteeksi joutuu Isakssonin oma poika. Arkea rytmittävät sairaalavierailut ja rikostutkinta, joka tuntuu junnaavan paikoillaan.

Anna pahan kiertää on runsas. Henkilöitä on paljon ja aina ei ole selvää, kuka milloinkin on äänessä. Aivan helposti sulava dekkari tässä ei siis ole kyseessä, mutta pureskeltavaa tarina tarjoaa paljonkin. Erityisesti mietityttää se, mistä pahan kierre kumpuaa ja voiko sitä katkaista. Minkälaisessa todellisuudessa lähiöissä eletään ja minkälaiset tekijät synnyttävät niin syvää katkeruutta, että vastaantulijoista muodostuu potentiaalisia silmittömän väkivallan kohteita? Mitä on yhteiskunnan sivupoluille päätymisen taustalla?

Tätä kaikkea Markus Ahonen tarkastelee dekkarissaan kiinnostavasti ja monesta kulmasta. Hän osoittaa, että syitä pahan kierteeseen on monenlaisia mutta että pahuuteen voi myös puuttua. Pienikin kokemus nähdyksi tulemisesta voi muuttaa suuntaa.

Anna pahan kiertää ei siis keskity pintapuolisesti rikoksiin ja niiden selvittämiseen vaan antautuu pohtimaan taustoja ja juurisyitä. Syvyyttä on myös henkilöissä: Meduusasta tuttu hahmo on varsin kiehtova yhdistelmä katkeruutta ja pyrkimystä hyvään, kaduilla mellastavan Hapan raivo on vakuuttavasti perusteltu ja Markku Isaksson on miellyttävän tavallinen tutkija vailla kliseisiä ja valtavia henkilökohtaisia traumoja.

Erityisesti kuitenkin yhteiskunnallinen näkökulma on se, jonka vuoksi tälle teokselle kannattaa antaa mahdollisuus. Väkivaltauutisoinnin perusteella Anna pahan kiertää ei todellakaan ole irrallaan todellisuudesta, päinvastoin.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat