Siirry pääsisältöön

Maja Lunde: Lumisisko

Lähdin kotiin juoksujalkaa. Matka oli pitkä, sillä Heta asui toisella puolella kaupunkia. Villa Kuistin lämpö tuntui minussa vieläkin. Ajatella, hän asui sellaisessa talossa, ja ajatella, heillä oli jo kaikki joulukoristeet valmiina! Meillä kotona ei ollut vielä edes yhden yhtä pientä joulutähteä. Äiti ja isä eivät varmaan olleet vielä huomanneet, että jouluun oli enää vain viikko.

Maja Lunde: Lumisisko
S&S 2019
alkuteos Snösystern 2018
suomentanut Katriina Huttunen
kuvitus Lisa Aisato
192 sivua

Maja Lunden Lumisiskoon olen törmännyt sosiaalisessa mediassa useita kertoja, ja kun kirja tuli vastaan Helsingin kirjamessuille, oli se suorastaan pakko ostaa omaksi. Onneksi ostin. Saimme 8-vuotiaan lukukaverini kanssa ihanan tarinan joulun alla luettavaksi.

Lumisiskon päähenkilö on kymmenenvuotias Aatto, joka odottaa joulua. Jouluna hän täyttää 11 vuotta ja muutenkin talvinen juhla on hänelle tärkeä. Tänä vuonna vaikuttaa kuitenkin siltä, että joulua ei tule. On kuin isä ja äiti olisivat unohtaneet sen. He eivät koristele kotia vaan ovat poissaolevia ja surullisia.

Kun yleensä ajattelin jotakin hyvää, ajattelin jouluaattoa. Nyt siitä ei ollut apua. Joulu oli ilmeisesti peruttu.

Suruun on syynsä. Aaton isosisko Suvi on kuollut kesällä, ja vanhempien on vaikea käsitellä suruaan. Aatto ja hänen pikkusiskonsa Vilja vetäytyvät sivuun, kun vanhemmat surevat.

Aatto tapaa uimahallireissullaan Hetan, joka on täynnä Aaton kotoa puuttuvaa iloa ja elämää. Heta hymyilee leveästi ja puhua pulputtaa. Hän tuo Aaton arkeen kaivattua eloa, ja hänen kotinsa on täynnä joulun tunnelmaa. Jokin on kuitenkin vinossa. Kuka on synkkä mies, joka hiippailee Hetan kodin lähistöllä? Miksi Hetan kotona ei ole koskaan muita?

Lumisisko sijoittuu joulunalusaikaan ja on jaettu 24 lukuun. Siten se sopii hyvin luettavaksi joulukalenterikirjana. Ainakaan kovin herkille lapsille en suosittele kirjaa yksin luettavaksi, sillä se käsittelee raskasta aihetta, surusta selviytymistä.

Luimme kirjaa yhdessä kahdeksanvuotiaan kanssa. Lapsessa tarina herätti monenlaisia tunteita pelosta iloon ja haikeudesta toivoon. Samaa voi sanoa aikuisesta – joinakin hetkinä Lumisiskoa piti lukea hieman nieleskellen.

Kirjassa on Lisa Aisaton upea kuvitus, joka tekee teoksesta varsinaisen taideteoksen. Kuvia pysähdyimme ihastelemaan moneen kertaan, ja lukukaverini mielestä ne ovat niin hienoja, että niistä voisi tehdä tauluja seinälle. Olen samaa mieltä.

Lumisisko on ihastuttava, sydämestä paikkansa ottava tarina. Siinä on joulun lumoa ja suurta murhetta; se on yhtä aikaa kaunis, suloinen ja haikea. Tarinassa kuvataan koskettavasti menetyksiä ja surua, mutta murheen keskelle löytyy myös toivoa.

Lumisisko muualla: Kirjapöllön huhuiluja, Kirjahullun päiväkirja, Bibbidi Bobbidi Book, Kirja vieköön!, Luetaanko tämä?, Kirjakaapin avain ja Unelmien aika.

Kommentit


  1. "Lumisisko", on mitä parhain tapa astua satujen iättömään ja ajattomaan, lumoavaan maailmaan. Ei joulua ilman saduntaikaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenpa, että tästä tulee joulun vakiolukemistoa juuri mainitsemistasi syistä <3

      Poista
  2. Tämän haluaisin kyllä lukea, varsinainen taideteos!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy