Lähdin kotiin juoksujalkaa. Matka oli pitkä, sillä Heta asui toisella puolella kaupunkia. Villa Kuistin lämpö tuntui minussa vieläkin. Ajatella, hän asui sellaisessa talossa, ja ajatella, heillä oli jo kaikki joulukoristeet valmiina! Meillä kotona ei ollut vielä edes yhden yhtä pientä joulutähteä. Äiti ja isä eivät varmaan olleet vielä huomanneet, että jouluun oli enää vain viikko.
Maja Lunden Lumisiskoon olen törmännyt sosiaalisessa mediassa useita kertoja, ja kun kirja tuli vastaan Helsingin kirjamessuille, oli se suorastaan pakko ostaa omaksi. Onneksi ostin. Saimme 8-vuotiaan lukukaverini kanssa ihanan tarinan joulun alla luettavaksi.
Lumisiskon päähenkilö on kymmenenvuotias Aatto, joka odottaa joulua. Jouluna hän täyttää 11 vuotta ja muutenkin talvinen juhla on hänelle tärkeä. Tänä vuonna vaikuttaa kuitenkin siltä, että joulua ei tule. On kuin isä ja äiti olisivat unohtaneet sen. He eivät koristele kotia vaan ovat poissaolevia ja surullisia.
Kun yleensä ajattelin jotakin hyvää, ajattelin jouluaattoa. Nyt siitä ei ollut apua. Joulu oli ilmeisesti peruttu.
Suruun on syynsä. Aaton isosisko Suvi on kuollut kesällä, ja vanhempien on vaikea käsitellä suruaan. Aatto ja hänen pikkusiskonsa Vilja vetäytyvät sivuun, kun vanhemmat surevat.
Aatto tapaa uimahallireissullaan Hetan, joka on täynnä Aaton kotoa puuttuvaa iloa ja elämää. Heta hymyilee leveästi ja puhua pulputtaa. Hän tuo Aaton arkeen kaivattua eloa, ja hänen kotinsa on täynnä joulun tunnelmaa. Jokin on kuitenkin vinossa. Kuka on synkkä mies, joka hiippailee Hetan kodin lähistöllä? Miksi Hetan kotona ei ole koskaan muita?
Lumisisko sijoittuu joulunalusaikaan ja on jaettu 24 lukuun. Siten se sopii hyvin luettavaksi joulukalenterikirjana. Ainakaan kovin herkille lapsille en suosittele kirjaa yksin luettavaksi, sillä se käsittelee raskasta aihetta, surusta selviytymistä.
Luimme kirjaa yhdessä kahdeksanvuotiaan kanssa. Lapsessa tarina herätti monenlaisia tunteita pelosta iloon ja haikeudesta toivoon. Samaa voi sanoa aikuisesta – joinakin hetkinä Lumisiskoa piti lukea hieman nieleskellen.
Kirjassa on Lisa Aisaton upea kuvitus, joka tekee teoksesta varsinaisen taideteoksen. Kuvia pysähdyimme ihastelemaan moneen kertaan, ja lukukaverini mielestä ne ovat niin hienoja, että niistä voisi tehdä tauluja seinälle. Olen samaa mieltä.
Lumisisko on ihastuttava, sydämestä paikkansa ottava tarina. Siinä on joulun lumoa ja suurta murhetta; se on yhtä aikaa kaunis, suloinen ja haikea. Tarinassa kuvataan koskettavasti menetyksiä ja surua, mutta murheen keskelle löytyy myös toivoa.
Lumisisko muualla: Kirjapöllön huhuiluja, Kirjahullun päiväkirja, Bibbidi Bobbidi Book, Kirja vieköön!, Luetaanko tämä?, Kirjakaapin avain ja Unelmien aika.
VastaaPoista"Lumisisko", on mitä parhain tapa astua satujen iättömään ja ajattomaan, lumoavaan maailmaan. Ei joulua ilman saduntaikaa:)
Luulenpa, että tästä tulee joulun vakiolukemistoa juuri mainitsemistasi syistä <3
PoistaTämän haluaisin kyllä lukea, varsinainen taideteos!
VastaaPoistaSuosittelen todella!
PoistaIhana ihana ihana satukirja.
VastaaPoista