Siirry pääsisältöön

Anna-Liisa Haavikko: Kaari – Kirjailija Kaari Utrion elämä

Uutta romaania kirjoitan kuin huumetta. En ole koskaan niin onnellinen kuin istuessani rauhassa koneen ääressä.

Anna-Liisa Haavikko: Kaari – Kirjailija Kaari Utrion elämä
Siltala 2021
509 sivua
äänikirjan lukija Erja Manto
kesto 19 t 8 min

Kaari Utrion elämäkerta on todellinen sukellus paitsi kunnioitettavan kirjallisen uran tehneen feministin elämään myös suomalaisen kirjallisuuden lähihistoriaan. Neljä vuosikymmentä kirjailijana on tarkoittanut samalla neljää vuosikymmentä osana kirjallisuuden alaa ja osana yhteiskunnallista muutosta ja keskustelua. Tämän kaiken Anna-Liisa Haavikko on koonnut toimivaksi paketiksi, jonka äärellä lukija saa oivaltaa, muistaa, hämmästyä ja innostua.

Ahmin joskus nuorena Utrion historiallisia romaaneja läkähdyksiin asti. Niin paljon, että jossain vaiheessa naureskelin jo saaneeni tarpeekseni. Sitä naureskelua ei ole tarkoitettu ivaksi vaan uskon Utrion teoksilla olleen tärkeä osa siinä, minkälaisia mahdollisuuksia ja oikeuksia näin naisella olevan. Utrion viesti vetosi minuun, ja hänen fiktiivisten teostensa vahvat naiset jättivät minuun jälkensä.

Vasta Haavikon kirjoittaman elämäkerran äärellä kuitenkin ymmärrän, miten valtavan paljon töitä Utrio on tehnyt kirjailijana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana. Hän on luonut uraansa määrätietoisesti ja ymmärtäen, minkälaisin keinoin lukijoita kiinnostavaa kirjallisuutta rakennetaan. Yksi haaste on ollut Utrion genre: viihdekirjallisuutta ei ole pidetty "oikeana" kirjallisuudenlajina vaan höttöisenä ajanvietteenä. Utrion teoksia määriteltiin "rouvaspornoksi" mutta 1970-luvulla asenteet alkoivat vähitellen muuttua.

Valtion kirjallisuuspalkintoa ei ollut tapana myöntää viihdekirjailijoille. 3500 markan palkintosummaa tärkeämpää Kaarille oli tunnustus: hän oli siis oikea kirjailija, joka palkitaan. Kaari Utrion palkitseminen kieli siitä, että viihde alkoi tulla salonkikelpoiseksi ja se otettiin vakavasti omana tyylilajinaan.

Utrio on myös ollut vuosikymmenten ajan julkisuuden henkilö, jonka näkemyksiä on mieluusti kysytty, kun on ollut kyse naishistoriasta tai naisen asemasta. Hän on ollut valmis ottamaan kantaa tärkeinä pitämiensä asioiden puolesta silloinkin, kun lokaa on tullut vastaan sieltä ja täältä, ja hän on ollut taustavaikuttajana esimerkiksi silloin, kun Suomeen puuhattiin ensimmäistä naiskirjailijan – Minna Canthin – liputuspäivää.

Kun nyky-yhteiskunnassa suuri haaste mielestäni on usein historiattomuus, on Kaari Utrio esimerkki päinvastaisesta. Historiantuntemus on ollut usein hänen näkemystensä pontimena, mikä on totisesti tarpeen. Kovin usein historiaa muunnetaan omiin näkemyksiin sopivaksi todeten, "kun ei ennenkään ole näin tehty", vaikka totuus olisikin vallan toisenlainen.

Kaari Utrio on vakuuttavan uran tehnyt kirjailija ja vaikuttaja, jonka tarina todellakin ansaitsee tulla kerrotuksi. Anna-Liisa Haavikon työ on varsinainen kulttuuriteko, joka houkuttaa palaamaan Utrion tuotannon äärelle. Massiivinen elämäntarina etenee sulavasti eikä aika käy sen äärellä pitkäksi. Mainio elämäkerta muillekin kuin Utrion romaaneihin ihastuneille!

Muualla: IlluusioitaKirjavinkit ja Kirja vieköön!

Kommentit

  1. Tämä oli upea elämäkerta upeasta kirjailijasta! Utrion historiallisten kirjojen taustalla on aivan valtava työ, hän ei olisi ansainnuit työstään väheksyntää takavuosina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Minusta on hienoa, että kaunokirjallisuus voi opettaa historiasta, kun taustatyö on tehty huolella. Ja sen Utrio on kyllä tehnyt.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy