Siirry pääsisältöön

Loppuvuonna luettua ja kuunneltua

Marraskuun valo siivilöityy merituulen suolaamista ikkunoista, joissa ei ole verhoja. Venyttelen niskaa ja kuulostelen tilannetta, kunnes tajuan sen – ei ääntäkään. En kuule kertakaikkisen mitään. On vain ääretön hiljaisuus, johon luonto on tältä vuodelta vaipunut. Linnut ovat jo muuttaneet, saari hiljentynyt niiden laulusta. (Monni Himari: Vaella, kalasta, rakasta

Monni Himari: Vaella, kalasta, rakasta
– omaa polkua etsimässä 
SKS 2021
valokuvat Monni Himari
192 sivua

Monni Himari on luontokuvaaja, retkeilytoimittaja ja kirjailija, jonka Kaukokaipuu-blogiin olen joskus törmännyt. Hänen toinen kirjansa Vaella, kalasta, rakasta – omaa polkua etsimässä viehätti sekä nimensä puolesta että siksi, koska kirjassa luvataan olevan kauniita kuvia. Niitä onkin, ja sisältökin vastaa toiveitani vallan mainiosti.

Himari kertoo teoksessaan hieman elämäntarinaansa. Pääpaino on kuitenkin siinä, miten hän päättää tehdä suunnanmuutoksen ja päätyy aloittamaan uuden vaiheen elämässään Pohjois-Norjassa. Kaamosajan kynnyksellä Himari asettuu pieneen mökkiin majesteettisen maiseman äärelle ja tekee mökistä itselleen kodin.

Vaella, kalasta, rakasta on sopivan hidastempoinen ja ihanan lempeä kirja uuden suunnan etsimisestä. Se on myös puheenvuoro luonnon ja vähempään tyytymisen puolesta: Himari muistuttaa, että elämän ei tarvitse olla paikasta toiseen juoksemista ja jatkuvaa työtä. Kirjassa voisi olla tarpeen varoitustarra: Himarin tarina voi aiheuttaa levottomuutta ja herättää halun etsiä oma pieni mökki kaukaa kaupungeista.


Meidän pitää siis Evanin kanssa teeskennellä paitsi rakastunutta, myös kommunikointiongelmaista ja toisistaan sairaalloisen riippuvaista pariskuntaa, jolla on tapana lähetellä toisilleen tekstareita samassa huoneessa ollessaankin. Sellaista pariskuntaa, joka näyttää toisilleen sydänmerkkejä sormillaan ja hashtaggaa tunteensa Facebookissa. (Joanna Bolouri: Paras aika vuodesta)


Joanna Bolouri: Paras aika vuodesta 
WSOY 2021
alkuteos The Most Wonderful Time of the Year
suomentanut Riina Vuokko
kansi Sofia Scheutz
äänikirjan lukija Kati Tamminen
kesto 11 t 27 min

Joanna Bolourin Paras aika vuodesta on yksi tänä vuonna kuuntelemistani joulukirjoista. Se tarjoaa myöskin leppoisuutta ja lempeyttä – sellaisia piirteitä loppuvuoden aikana lukemisiltani kaipailinkin. Jouluromaani sopi siis mainiosti vuoden pimeimmän ajan mielentilaani.

Viihdyttävän romaanin päähenkilö on Emily, jonka sinkkuus on suvun puheenaihe vuodesta toiseen. Tänä jouluna on kuitenkin tapahtumassa jotain ennenkuulumatonta: Emily on viemässä miesystävänsä Robertin mukanaan lapsuudenkotiinsa Skotlantiin.

Vaan eipäs viekään. Robert kun osoittautuu varsinaiseksi niljakkeeksi ja Emilyn on keksittävä jotain, ellei halua päätyä jälleen suvun pilkanaiheeksi. Niinpä hän palkkaa ärsyttävän naapurinsa Evanin esittämään Robertia, ja kaksikko matkaa yhdessä Skotlantiin.

Paras aika vuodesta on mainio joulukirja, jossa on riemastuttavia hahmoja ja nokkelaa sanailua. Viihdyin tarinan parissa hyvin, ja joulutunnelmaisten viihderomaanien ystäville tätä voi lämpimästi suositella.


Tapaninpäivä 2016. Karanteenin neljäs päivä. Olivia, kuistikammari, Weyfield Hall, kello 9.00. Nyt kun ei ollut enää paketoitavia lahjoja, kuistikammari sai muuttua Olivian turvapaikaksi. Hänellä oli tapana tulla tänne lapsena lukemaan paetakseen hyisiä uintiretkiä ja pitkiä veneilyreissuja, joita yli-innokas Phoebe vaati. (Francesca Hornak: Viikko on pitkä aika)

Francesca Hornak: Viikko on pitkä aika
Tammi 2018
alkuteos Seven Days of Us
suomentanut Karoliina Timonen
kansi Ilja Karsikas
äänikirjan lukija Maija Lang
kesto 12 t 5 min

Jouluun sijoittuu myös Francesca Hornakin romaani Viikko on pitkä aika. Siinä Birchin perhe kokoontuu pitkästä aikaa yhteen – ehkä hieman liiankin tiiviisti. Afrikasta avustustehtävistä palaava Olivia-tytär nimittäin määrätään karanteeniin, ja sama tuomio odottaa koko perhettä: Andrew-isää, Emma-äitiä ja perheen toista tytärtä Phoebea. 

Aivan auvoisesti ei karanteenielämä englantilaisessa maalaiskartanossa suju. Tiivis yhteiselo paljastaa salaisuuden jos toisenkin, eikä tämän joulun jälkeen mikään ole entisellään. 

Hornakin romaanille en lämmennyt aivan yhtä paljon kuin Bolourin joulukirjalle. Henkilöhahmot ovat tarinassa aika etäälle jääviä, enkä oikein löytänyt kenestäkään kosketuspintaa. Tunnelma on loppujen lopuksi kohtuullisen kolkko ja tarina taitaa haipua aika pian mielestä pois.


Hetken Saed ajatteli näkevänsä näkyjä. Ehkä saunan kuumuus oli tehnyt hänelle tepposet? Hän oli kokenut muutaman päivän sisällä niin paljon uutta, että hän saattoi jopa hallusinoida. Hän sulki silmänsä ja avasi ne taas. Ei, jään alla olevat kasvot eivät kadonneet mihinkään. Siellä oli ruumis! Avannon vieressä seisovan soihdun valo tanssi tuolla kammottavalla näyllä. Pitkät hiukset olivat jäisenä kehänä kasvojen ympärillä, avautunut suu takertuneena jäähän. (Kaarina Griffiths: Murha tunturissa)

Kaarina Griffiths: Murha tunturissa
(joulukalenterikirja, 24 osaa)
Lind & Co Ab 2021
kansi Emma Graves
äänikirjan lukija Anssi Niemi

Kiintoisa formaatti joulun alla kuunneltavaksi oli joulukalenterikirja Murha tunturissa, josta ilmestyi joka päivä aattoon asti uusi osa kuunneltavaksi. Miljöö on jouluun hyvin sopiva: ollaan Lapissa, missä Ailun noitarumpukurssi on päättymäisillään. Hyvästien jättö muuttuu kuitenkin murhatutkinnaksi, kun avannosta rantasaunan läheltä löytyy ruumis.

Eikä ruumis jää ainoaksi vaan jännitys tiivistyy päivä päivältä. Vaaraan joutuu yksi jos toinenkin, ja kaikki huipentuu hurjaan etsintään tunturissa. Murhaajan selviämistä joutuu odottelemaan kuta kuinkin jouluun saakka, joten jännitystä kalenterin äärellä riittää.

Murha tunturissa on ihan kelpo dekkarisarja. Miljöö toimii hyvin ja henkilöt ovat mukavan moninaisia. Ehkä murhaajasta olisi voinut antaa jotain vinkkiä jo aiemmin – nyt tuntui, että kaikki selvisi lopulta aika rytinällä.

Kommentit

  1. Kiitos arvostelusta! Jotenkin minulta on jäänyt tämä huomaamatta. Kaarina Griffiths

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kivaa, kun kommentoit! Jouluinen dekkarisi avantoineen palasi heti mieleeni.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok