Siirry pääsisältöön

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo. 

Laura Malmivaara: Vaiti
Otava 2021
kansi Elina Warsta
243 sivua
äänikirjan kesto 6 t 46 min
lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén

Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä.

Vaiti ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja erityisesti äitiinsä, elämästä hajonneen perheen osana ja siitä, miten vaitiololla on pitkät perinteet.

Romaani ajoittuu yhteen kesään, kun minäkertoja matkustaa rakkaalle saarimökille, joka on aikanaan aviomiehen kanssa yhdessä hankittu. Aviomies ei ole saarella vieraillut enää kymmeneen vuoteen, joten kesäpaikasta on muotoutunut minäkertojan ja hänen vanhempiensa paratiisi. Siellä on hyvä hengähtää ja ajatella, ja siellä kertoja tekee tiliä menneisyyden kanssa. Saarelta ajatukset karkaavat yhteiselämään, eroon, eron jälkeisiin vuosiin ja raskaaseen kevääseen. Samalla kesä etenee ja elämä jatkuu.

Pidän paljon polveilevasta ja kauniisti aaltoilevasta kerronnasta, joka vie nykyhetkestä toisaalle ja sitten taas takaisin. Pidän myös siitä, miten osuvasti Malmivaara sanoittaa päähenkilönsä tuntemuksia suhteessa ikääntyviin vanhempiin, entiseen puolisoon, aikuisikää lähestyviin tyttäriin ja itseensä. Kerronnassa on paljautta ja rohkeutta varsinkin, kun julkisuuden henkilö kirjoittaa autofiktiota.

Autofiktiossa on haasteensa, ja varsinkin kun äänikirjan lukee suurelta osin Laura Malmivaara itse, on suorastaan mahdotonta olla vetämättä yhtäläisyysmerkkejä todellisuuteen. Toisaalta en ole hirveän kiinnostunut siitä, mikä lopulta on totta ja mikä ei, vaan huomaan tarinan vievän mukanaan omilla ansioillaan. Ehkä se, että minäkertojan kuvittelee mielessään Malmivaaraksi ja Aten Louhimieheksi, ei ole niin vaarallista. Kiinnostavampaa on se, miten tarinasta löytyy jotain tunnistettavaa ja tarttumapintaa, se saa ajatukset ja sisäisen dialogin heräämään.

Laura Malmivaaran debyyttiromaani on rohkea ja eloisa. Erityisesti ihailen sitä, miten kerronta herättää miljöön eloon ja miten kirjailija sanallistaa arkisia tilanteita ja tuntoja hetkissä. Teos muistuttaa lempeydestä ja siitä, miten julkisuusmyllytyksestä seuraa väistämättä roiskeita, jotka koskettavat muitakin kuin myllytyksen varsinaista kohdetta.

Kommentit

  1. Vaitiolo-aihe ja julkisuuden myllytys kiinnostavat niin paljon, että tekee jopa mieli ostaa tämä kirja.
    Kunnioitan Laura Malmivaaran päätöstä olla menemättä mukaan kohuun, johon joutui tahtomattaan.
    Somelaumojen kohdalla voisi ulkopuolelle jättäytyminen olla parempi vaihtoehto yleensäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teos osoittaa minusta hyvin sen, miten kohtuutonta julkisuusrumba voi olla sekä siihen joutuneen että hänen läheistensä kannalta. En siis ota kantaa Louhimiehen tekemisiin mutta väistämättä tulee pohtineeksi, milloin (vai milloinkaan) suoranainen julkinen lynkkaus on perusteltua.

      Poista
  2. Olen myös kuunnellut tämän kirjan. Malmivaara itse ja Packalen minäkertojan äitinä olivat loistava valinta. Äidin rauhallinen puhe ja ääni tuntuivat hyviltä ja tasapainottavilta. Minuakaan ei ao. kohu sinänsä suuremmin kiinnosta ja kirjan ansiot ovat muualla, kuten sanoit. Pidin todella paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ilahduttava ratkaisu ottaa romaaniin kaksi lukijaa. Malmivaaran luenta toimii todella hyvin ja Packalenin ääni on aivan ihastuttava.
      Kiva kuulla, että sinäkin pidit tästä.

      Poista
  3. Laura Malmivaara oli joku ilta sitten vieraana Puoli seitsemän -ohjelmassa. Hän kertoi, miten hänen äitiään oli lapsena neuvottu neuvottu olemaan vaiti. Isoäiti oli nostanut sormen huulilleen ja sanonut tiukasti: Tsst- vaiti!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsoinkin juuri tuon Puoli seitsemän -ohjelman, ja tuo sama vaitiolon vaatimus tulee esille myös kirjassa. Kiinnostavaa, miten kirjan nimi näkyy teoksessa monella tapaa.

      Poista
  4. En ollut aiemmin kovin kiinnostunut tästä, mutta sait kiinnostumaan!

    VastaaPoista
  5. Tämä kirja oli kiva kuunnella, pidin todella!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Herman Koch: Lääkäri

"He haluavat että heidät tutkitaan . He eivät tyydy lääkärin monivuotiseen kokemukseen, hänen kliiniseen katseeseensa joka rekisteröi yhdellä silmäyksellä mikä jotakuta vaivaa, koska on nähnyt saman jo satatuhatta kertaa. Koska hän tietää kokemuksesta, ettei hänen sadannellatuhannennella ensimmäisellä kerralla tarvitse yhtäkkiä pukea kumihansikkaitaan." Herman Koch: Lääkäri Siltala 2013 Hollanninkielinen alkuteos Zomerhuis met zwembad  2011 Suomentanut Sanna van Leeuwen 447 sivua Herman Kochin Lääkäri -romaani tutustuttaa lukijansa yleislääkäri Marc Schlosseriin, joka on varsin omintakeinen tyyppi. Hän on onnistunut luomaan itsestään kuvan lääkärinä, jolla on aikaa. Hänen vastaanotolleen jonotetaan, vaikka hän yrittää olla kuuntelematta potilaitaan ja mieluummin vain katselee ja jättää tutkimatta. Suhtautuminen potilaisiin on kyynistä ja välinpitämätöntä. Heitä on potilaistani selvä enemmistö, useimpia ei vaivaa yhtikäs mikään. He voihkivat ja valittavat, ääntelystä

Lucy Foley: Jahti

Kun hän on lähempänä, huomaan, että hänen piirteensä ovat jähmettyneet järkytyksestä. Tunnen ilmeen. Olen nähnyt sen ennenkin. Juuri tuollaiselta näyttää ihminen, joka on nähnyt jotakin kauhistuttavaa, jotakin, mikä ei kuulu ihmisen tavallisiin kokemuksiin. Avaan oven ja päästän hänet sisään. Hän tuo mukanaan jääkylmää ilmaa ja lunta. – Mitä on tapahtunut, kysyn häneltä. Lucy Foley: Jahti Otava 2020 alkuteos The Hunting Party suomentanut  Satu Leveelahti äänikirjan lukija Outi Vuoriranta kesto 10 h 24 min Jahdissa  uutta vuotta kokoontuu vastaanottamaan yhdeksänhenkinen kaveriporukka Lontoosta. Hyväosainen ja hieman elitistiseltä vaikuttava joukkio suuntaa Skotlantiin syrjäiseen lomakylään perinteitä kunnioittaen: joukkion tapana on ollut hakeutua aika ajoin yhteen vaihtamaan kuulumisia ja muistelemaan menneitä. Mukana on neljä pariskuntaa, yksi lapsi ja yksi sinkku. Aika pian selviää, että henkilöillä ei ole niin lämpimät ja läheiset välit kuin mitä ulospäin yritetään esittää. Muutama

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum